Keskustelimme eduskunnassa eilen opposition yhteisestä välikysymyksestä koskien ammatillisen koulutuksen leikkauksia. Ammatilliseen peruskoulutukseen kohdennetaan 190 miljoonan euron määrärahan säästö vuodesta 2017 lukien. Säästö toteutetaan siten, että rahoituksen perusteena käytettävä opiskelijoiden enimmäismäärä säädetään 12,44 prosenttia koulutuksen järjestämislupien mukaista kokonaisopiskelijamäärää alemmalle tasolle.

Hallitus ja etenkin kokoomuslainen opetusministeri Sanni Garhn-Laasonen keskittyi perustelemaan jättimäisiä koulutusleikkauksia sillä, että edellinenkin hallitus on tehnyt niin. Ministeriltä on tainnut unohtua sellainen pikkuseikka, että hänen puolueensa kokoomus oli edellisen hallituksen johtaja ja pääministeripuolue. Kokoomus on ainoa puolue eduskunnassa, joka kantaa harteillaan sekä edellisen hallituksen, että nykyisen hallituksen koulutusleikkauksia.

Kaikki tämä siitäkin huolimatta, että kaikki eduskuntapuolueet – kokoomus etunenässä – sitoutuivat ennen eduskuntavaaleja siihen lupaukseen, että koulutuksesta ei leikata. Koulutuslupauksesta tulikin koulutuspetos.

Välikysymyksessä huomautetaan, että ammatillisten oppilaitosten arjessa leikkaukset näkyvät koulutustarjonnan supistumisena, lähiopetuksen vähenemisenä ja henkilöstövähennyksinä. Pahimmillaan joihinkin oppilaitoksiin kohdistuu jopa 16 %:n leikkaus. Leikkausten takia YT-neuvottelut tuotannollis-taloudellisin syin on käyty 102 ammatillisessa oppilaitoksessa. Henkilöstövähennystarve on noin 2 800 henkilötyövuotta. Henkilöstövähennykset ja yt-neuvottelut ovat käynnissä ja jatkuvat edelleen.

Lisäksi lähiopetuksen määrän väheneminen vaarantaa jo nyt ammattitaidon hankkimisen ja jatko-opintokelpoisuuden. Viikkotuntimäärä oli jo vuonna 2013 pudonnut 28 tuntiin aiemmasta 32 tunnista. OAJ:n kyselyn mukaan opetusta annettiin keskimäärin 22—24 viikkotuntia. Leikkausten myötä monilla aloilla tuntimäärä putoaa jo alle 20 tuntiin. Myös ryhmäkoot kasvavat.

Koulutus- ja sivistystasomme rappeuttamisen lisäksi ammatillisen koulutuksen leikkaukset mietityttävät erityisesti työllisyysnäkökulmasta. Hallituksen työllisyystavoite on 72%. Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lopulla oli avoimia työpaikkoja runsaat 26 000. Vastaavasti tammikuussa 2017 työttömiä oli 240 000. Heistä nuoria alle 25 vuotiaita oli 63 000. Tilastosta huomaa sen, että työvoiman ja avoimien työpaikkojen epäsuhta on ilmiselvä.

Kun tähän ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan euron leikkaukseen lisätään nuorten osaamisohjelman vuosien 2015-207 leikkaukset nuorisotakuusta, niin kyse on yli 310 miljoonan euron leikkauksesta nuorten ammattiin valmistumisesta ja työllistymismahdollisuudesta. Tämä ihmetyttää etenkin huomioiden hallituksen työllisyystavoitteen. Kuinka hallitus aikoo varmistaa koulutuksen laadun niin, että avoimet työpaikat ja ammatillinen koulutus kohtaa toisensa ja miksi pitää ammatillisen koulutuksen opetusta silloin vähentää?

Liikennekaari on iso paketti, jonka tarkoituksena on uudistaa liikennelainsäädäntömme kokonaan. Nyt eduskunnan käsittelyssä on liikennekaaren ensimmäinen osa, ja kaksi muuta osaa on vielä ministeri Bernerin valmistelussa. Liikennekaaren on tarkoitus astua voimaan vuonna 2018.

Liikennekaaren perimmäinen tavoite on hyvä, ja juontaa juurensa Merja Kyllösen ministeriajoilta. Tarkoitus on, että liikennettä saataisiin asiakkaalle sujuvammaksi, ja julkinen liikenne parantuisi niin, että yksityisautoilun tarve vähenisi. Liikennekaaren valmistelun yhteydessä on puhuttu paljon taksien hintojen ja asemapaikan vapautumisesta. Se onkin yksi kohta, johon toivottavasti saadaan eduskuntakäsittelyssä muutos aikaan.

Toinen tärkeä asia liikennekaaressa on tavaraliikenteeseen liittyvät lupakäytännöt ja niiden valvonta. Tällä hetkellä pakettiautoissa ja rekoissa täytyy olla aina mukana liikennelupa, kuljetuslupa, kuljettajatodistus ja rahtikirja. Nämä pitää pystyä esittämään joko paperisina tai sähköisinä, jos poliisi tai tulli niitä pyytää. Näiden säädösten tarkoitus on varmistaa, että kuljetukset ovat laillisia ja kabotaasisäännösten mukaisia.

Nyt nämä vaatimukset on poistettu hallituksen esityksestä. Tämän lisäksi kuljetusten valvonta on siirretty poliisilta ja tullilta Trafille.

Pelkään pahoin, ettei Trafilla ole riittäviä resursseja ja kokemusta tällaiseen valvontaan. Miten jatkossa voidaan turvata kuljetusten laillisuus ja tieliikenteen turvallisuus? Tämä on tärkeä asia, joka nyt on ministeri Berneriltä unohtunut norminpurkuvimmassa.

Asian pitäisi olla päinvastoin: tavaraliikenteen valvontaa pitäisi tehostaa, jotta kuljetusalalla yleistä harmaata taloutta saataisiin karsittua. Siksi pitäisi osoittaa lisää resursseja poliisille ja tullille, myös tienpäällä tapahtuvaan valvontaan.

Pidetään huoli autojen ja lastien turvallisuudesta. Laitetaan harmaa talous kuriin. Annetaan suomalaisille liikennöitsijöille mahdollisuus pärjätä yhtä tiukkenevassa kuljetusalan kilpailussa!