Varkauden kaupunki
ja vuosi 2015

Vuoden 2015 talousarvio valmistelussa on huomio kiinnitettävä seuraaviin
seikkoihin; ensimmäisenä Riikinnevan
ekovoimalaitoksen rakentaminen ja toisena Stora Enson kartonkitehtaan
investoinnit. Näiden suurien ”plus merkkien” ansiosta Varkauteen työllistyy
satoja ihmisiä ensi kevään aikana. Saamme varmasti kokea elinkeinoelämän
vireytymistä koko talousalueella. Varsinkin jos uskomme vanhaan sanontaan; yksi
rakentaja työllistää kolme muuta henkilöä. Enkä nyt tarkoita pelkästään lautapoikia
vaan paremminkin palvelujen, logistiikan ja kaupan alan työntekijöitä.
Voisiko siis olla parempaa uutista tänä joulukuisena pimeänä päivänä kuin nuo
kaksi edellä mainitsemaani valon pilkkua.
Harmittelen kuitenkin sitä, että tuo positiivisuus ei näy millään lailla
budjettikirjan talousluvuissa. Tuloveron todellien
kasvuennuste on laitettu nollaksi, sillä ainoa budjettikirjassa näkyvä lisäys
tulee veronkorotuksen kautta. Tuota nollakasvua perusteltiin minulle,
kaupunginhallituksessa, varovaisuudella ja ”positiivisella yllätyksellä”, kun
aikanaan ”ynnätään” vuoden 2015 tilinpäätöstä.
Muutokset työmarkkinatuen kuntamaksuissa tuovat lisähaasteita kaupunkimme
talousarvioon. Työllisyystoimenpiteitä lisätään oman työpajatoiminnan
myötä.  Onnistuminen siinä on kova haaste. Lisäksi työllistämiseen
varattuja määrärahoja kasvatetaan puolella miljoonalla eurolla, jotta saadaan
pidettyä palkkatukityöllistäminen edes nykyisellä tasolla. Tästä kaikesta
panostuksesta huolimatta ”kelakorvausten” menot kasvavat ensi vuonna arviolta
600 000 euroa. Työllistämisen määrän kasvattaminen olisi ehdottaman tärkeää ja
taloudellisesti kannattavaa. Hyötyjinä olisivat ensisijaisesti
pitkäaikaistyöttömät, koska heidän työllä ansaittu sosiaaliturvansa ja elämän
laatunsa paranisivat. Toki ilman hyötyä ei jäisi kaupunkimmekaan vaan kulujen
kasvun sijaan, verotulojen määrä kasvaisi entisestään. Työllistämisen esteenä
ovat vain työkohteiden vähyys ja kaupungin omat henkilöstösäästöjen
toimenpiteet. On käsittämätöntä, miksi tähän on ajauduttu?

Tilinpäätösluvuista ajalla 2009-2013 käy ilmi, että
kaupunginpalveluksesta on poistunut eläkkeelle 205 työntekijää. Kuntien
eläkevakuutuksen ennusteen mukaan ajalla 2014 –2016
Varkauden kaupungin palveluksesta lähtee eläkkeelle yhteensä 158 työntekijää.

Jos toimintoja olisi kehitetty vuodesta 2009 alkaen järjestelmällisesti niin,
että henkilöstömäärä olisi sopeutettu noiden eläkkeelle poistuvien
( yhteensä 363) mukaan, pysyvät säästöt olisivat vuoden 2016 lopussa
vähintään 7,5 miljoonaa euroa! Mahdollisuuksia henkilöstöpolitiikan
toteutustavassa olisi ollut ja on vaikka esim. siten, että puolet vapautuvista
työpaikoista täytettäisiin hyödyntäen sisäisiä siirtoja.
Nyt henkilöstömenoihin kohdistuvat 1,4 miljoonan euron säästöt tuntuvat
kohtuuttomilta. Kohtuuttomuutta lisää säästötavoitteessa vielä se, että suuri
osa kaupungin henkilöstöä on tämän säästötavoitteen ulkopuolella. Siis, mihin
on jäänyt kauan arvossa pidetty ajatus ja sopimuksinkin sovittu, koko kaupungin
henkilöstön tasapuolinen kohtelu??
Sosiaali- ja terveyspuolen säästökohteista Kunnon kodin lakkauttaminen
ihmetyttää. Se ei  edes kerinnyt kunnolla
aloittaa, kun loppu on edessä. Vanhuksille tyrkätään palveluseteli kouraan ja
kehotetaan etsimään uusi hoitopaikka!
Onneksi myös positiivisia asioita sisältyy talousarvion. Lastensuojelun
toimintaa vahvistetaan palkkaamalla kolme henkilöä lisää. Se on erittäin
tärkeää, koska ennaltaehkäisevän työn kohdentaminen oikea aikaisesti tuo meille
säästöjäkin ennen pitkään. Mutta ennaltaehkäisevän työn merkitys täytyy nähdä
myös suurena inhimillisen kärsimyksen estäjänä ja sitähän me emme voi rahassa
edes mitata. Varkaus ei ole selvinnyt ongelmitta rakennemuutoksesta sekä sitä
seuranneesta pitkäaikaistyöttömyydestä.  On siis täysin ymmärrettävää,
että perheet ovat kovilla. Kolmen työntekijän lisäyksen pitää jatkossa vähentää
ns. raskasta lastensuojelun tarvetta. Yhden huostaan otetun lapsen
sijoittaminen maksaa nyt 100 000 euroa.

Sivistystoimen alueella vuoden kokeilun jälkeen urheiluseurojen tilavuokrat
palaavat takaisin käyttöön. Rättihalli sai vuoden lisäaikaa. Tosin Kämärin jääurheilukeskuksesta haetaan 100 000 euron
säästöjä, mikä ei voi olla näkymättä sen toiminnassa.
Pidän hyvänä asiana sitä, että alaluokkalaisten koulukyyditysrajoihin ei puututtu.
Lisäksi yläkoulun siirto Kuoppakankaalle tuo uuden rakennushankeen. Tämä on
tarpeen, jotta oppilaille ja opettajille saadaan hyvät ja terveet
työskentelytilat. Toisaalta kouluinvestointi tulee tarpeeseen myös
työllisyyskohteena.
Teknisen toimen osalle kaatuu taas päävastuu henkilöstö- kuin korjaussäästöjen
saavuttamisesta. Omaisuuden kunnostaminen siirtyy jälleen kerran vuosilla
eteenpäin. Korjausvelan kasvaessa henkilöstöä pyritään vähentämään. Herääkin
kysymys, onko kyseessä määrätietoinen kiinteistöjen kunnossapitoon, siivoukseen
ja huoltoon liittyvä pitkäaikaissuunnitelma tehtävien ulkoistamiseksi?
Siihen mielestäni kaupungilla ei ole enää varaa. Teknisen toimen ja siihen
liittyvien kaupungin yhtiöiden työllistämiskohteet ovat oleet
parhaita, mitä kaupungin organisaatiosta löytyy. Tekninen toimi onkin hoitanut
omalta osaltaan työllistämisvelvoitteensa parhaiten!

Rauhallista Joulua ja parempaa tulevaa Vuotta 2015
Matti Semi vasemmistoliitto, Varkauden kaupunginhallituksen 2 vpj

Työntäyteinen talvi?

Suomen työllisyyden hoitoon liittyvät ongelmat ovat kasaantuneet tälle
syksylle. Mikrosoftin joukko irtisanomiset, Venäjän
talouspakkoteiden vastatoimien aiheuttamat vientikiellot ja nuorten
työttömyyden lisääntyminen. Ilmoitukset Yt-
neuvotteluiden käynnistämisestä eri tuotanto aloilla, mukaan lukien myös
valtionyhtiöt. Nämä ovat vain osa niistä huonoista uutisista, mitkä kertovat
niistä haasteista, joita Suomella on edessään. Lisäksi arvostetut ekonomit
povaavat tiukkoja aikoja eteenkin päin, jos maailman
taloustilanne ei lähde elpymään nopeassa aikataulussa.
Varkauden tuleva työllisyystilanne näyttää tällä hetkellä paremmalta. Tosin
hiljaista on rakentamisen ”työrintamalla”  pitkän
aikaa ollut. Stora-Enson kartonkitehdasmuutos tuo
paikkakunnallemme merkittävästi lisää työtä. Se säteilee koko seutukunnallemme
ja luo pysyvää hyvinvointia. Puun hankintaa tulee työllistämään runsaasti
alueemme ihmisiä. Kuusipuun kauppa lisää rahan kiertoa, mikä varmasti elvyttää
alueemme palvelualan työpaikkoja.
Samoin Riikinnevan ekovoimala hanke on iso panostus
seutumme työllisyyteen. Jo näissä kahdessa hankkeessa on kysymys lähes 250
miljoonan euron satsauksesta, mikä varmasti näkyy alueellamme. Lisäksi samaan
ajankohtaan ajoittuu myös muita, pienempiä rakennushankkeita. Kaiken kaikkiaan
näistä saadaan paljon positiivista kierrettä aikaan.
Tästä kaikesta hyvästä huolimatta, emme saa unohtaa kaupungin omaa
pitkäaikaistyöttömyyden hoitoa. Meillä Varkaudessa on lähes tuhat
pitkäaikaistyötöntä.
Työllistäminen on tärkeä osa meidän omaa sosiaalipalveluamme, jonka avulla
helpotetaan työllistettyjen pitkäaikaistyöttömien taloudellista asemaa. Samalla
vaikutetaan kaupungin sosiaalimenoihin. Vaikka tälle vuodelle on panostettu
lisää työllisyyden hoitoon, niin uusia pitkäaikaistyöttömiä tulee jatkuvasti
lisää ”kelakorvausten” piiriin. Näin ollen kaupunkimme menot tältä osin eivät
ole kasvaneet. Mutta uudet, valtion asettamat, kuntaosuuksien maksut tuovat
meille lisää haasteista.
Jo tällä hetkellä kaupunkimme toimeentulomenot ja kaupungin maksamat
”kelakorvaukset” tekevät yhteensä yli kolme miljoonaa euroa. Jos tätä
pitkäaikaistyöttömien määrä emme pysty tuntuvasti pienentämään, niin valtion
perimät kuntamaksuosuudet kasvavat lisää ensi vuonna n.700 000 euroa.
Kaiken kukkuraksi valtio on myös heikentänyt kuntien työllistämistukea.
Esimerkiksi, pitääksemme ensi vuonna työllistettävien määrän tämän vuoden
tasolla, budjettiin on varattava 200 000 euroa enemmän rahaa.
Tämä lisäys on tehtävä, sillä työllisyyden hoito on järkevin
säästötoimenpidettä. Sen positiiviset vaikutukset eivät näy pelkästään
”kelakorvausten” vähentymisenä. Ansiotyöllä saadaan parannettua työttömän
toimeentuloa ja siinä samalla sosiaalinen hyvinvointi kasvaa. Tämä edesauttaa
kaupunkimme verotuloja ja vähentää kaupunkimme toimeentulomenoja sekä lisää
kulutusta, mikä taas osaltaan parantaa työllisyyttä. Siksi on erittäin tärkeää,
että työllisyyden hoitoon varataan riittävän suuret määrärahat. Kaupungin
talouden kannalta työllistettävien määrää on kasvatettava todella runsaasti,
jotta yhteinen hyöty olisi riittävän suuri.
Se, miten työllisyyden hoito tulee järjestää, on ollut myös keskustelun
aiheena. Käytännössä se on sosiaalista toimintaa, millä autetaan pitkään
työttöminä olleita. Siksi se kuuluu olla osana kunnallista palvelua ja
poliittisten päättäjien on kannettava siitä vastuu. Nyt on käytössämme
kaupunginhallituksen alainen työllisyysryhmä, mikä on oikein hyvä
toimintamalli.
Työllisyysryhmän tavoitteita on uskallettava kasvattaa. Tämä siksi, että
pystymme katkaisemaan pitkäaikaistyöttömyyden hyökyaallon. Sen avulla pystymme
minimoimaan työttömyyden aiheuttamia sosiaalikuluja. Työllisyydenhoidon
kaikkein tärkein asia on, että kaupunki auttaa työllistymään ahdingossa olevia
varkautelaisia.

Matti Semi kaupunginhallituksen 2 vpj
Vasemmistoliitto

Mini hallitusneuvottelut, unohtuiko heikoimmat?

Kun ns. minihallitusneuvotteluja käytiin, halusi Kokoomuksen Aleksander Stubb Suomen uutena pääministerinä, aivan kuten
Nummisuutarin Esko, saada puumerkkinsä näkyviin omassa paperissaan.
Mitkä olivat sitten hänen minihallitusneuvotteluidensa saavutukset?
Tavallinen palkansaaja voi olla tyytyväinen verotuksen inflaatiotarkastukseen
vuodelle 2015. Stubbin hallitus laajensi
verohelpotuksen koskemaan jopa 70 000 euroa vuodessa ansaitseviin ja näin
hallituspuolueiden kansanedustajat olivat tyytyväisiä saavutettuun
neuvotteluratkaisuun!  Jotta rahat saatiin riittämään tähän
veroratkaisuun, niin tietty osa pienituloisista jätettiinkin sitten säälittä
tämän verohelpotuksen ulkopuolelle.
Ketkä kaikki saivat jäädä jäivät näppejään nuolemaan?
Ulkopuolelle jäivät pienituloiset eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat. Siis
he, jotka kaikkein kipeimmin tarvitsisivat joka ainoan sentin päivittäiseen
elämiseen ja siihen kulutuksen kasvuun, josta uusia työpaikkoja luodaan. Näin
verohelpotuksen avulla saatava kulutushyöty tulee jäämään nyt minimallisen
pieneksi, koska hyödyn ulkopuolelle jäivät juuri he, joilla kulutuksen
kasvupotentiaali olisi ollut suurinta. Heidän toimeentulonsa, näiden päätösten
valossa, tulee vain laskemaan entisestään. Unohtuiko minihallitusohjelmaa
tehtäessä yksi sen päätavoitteista, saada kotimarkkinoiden kulutus kasvuun,
mikä lisäisi työllisyyttä. Solidaarisuutta pienituloisia kohtaan ei ainakaan Stubbin hallitukselta löytynyt.
Kattaakseen verohelpotuksia hallitus päätti pitää ennallaan lapsilisien ja
lääkkeiden kelakorvauksien leikkaukset. Jo nyt on Suomessa nähty monia
traagisia tapauksia, kun perheet on jätetty ilman yhteiskunnan tukea, turvaa ja
taloudellista panosta. Kysymys kuuluukin, onko tämä maa vain hyvin
ansaitseville ja varakkaille?
Lapsiperheiden heitteillejättö tulojen vähentämisen ja välinpitämättömän
politiikan keinoin on pois meidän kaikkien tulevaisuudesta. Luulisi jokaisella
olevan vielä muistissa 90-luvun lama ja tuolloin tehtyjen leikkausten ja
kurjistamispolitiikan hinta, jota jouduttiin maksamaan pitkälti 2000-luvulla.
Kokonaisuutena mini hallitusneuvotteluiden päätökset tietävät siis sitä, että
tuloerot lähtevät uudelleen kasvuun. Sen, minkä Vasemmistoliitto
hallitusvastuussa sai aikaan Kataisen hallituksessa mukana ollessaan,
murennetaan nyt pala palalta.
Tosin ei solidaarisuutta löytynyt aiemminkaan Kataisen hallituksen tämän
kevään kehysriihessä. Silloin Vasemmistoliitto vaati korjausta aiemmin mainitsemiini
heikennyksiin. Rahat, jotka nyt nyppäistään pienituloisten toimeentulosta,
olisi saatu solidaarisuusverosta – laskemalla tuon veron alarajaa koskemaan 70
000 euroa vuodessa ansaitsevia. Miksi näin ei tehty? Koska seurauksena olisi
ollut, että arvon kansanedustajammekin olisivat joutuneet tuon
solidaarisuusveron piiriin. Toteutuikohan tässä se vanha sanonta, että oma suu
on lähempänä kuin kontin suu?  Vasemmiston vaatimus ei siis Kataisen
pirtaan passannut, vaan pääministeri näytti Vasemmistoliitolle ovea ja se sai
lähteä hallituksesta.
Mini hallitusneuvottelut sisälsivät myös infrahankkeita,
joilla ajanoloon tulee olemaan merkittävä työllisyysvaikutus. Käsittämätöntä
näissä lisähankkeissa on se, että ne sijoittuvat Helsingin seudulle ja Tampereelle,
ja niistä puuttuvat vielä rahoituspäätökset. Muu osa Suomea, missä suhteellinen
työttömyys on pahinta, jäi minihallitusneuvotteluissa ilman
lisäinvestointeja.
Samaan aikaisesti kehysriihessä on sovittu, että raiteiden ja teiden
kunnossapidon tasoa ollaan laskemassa vuosittain 100 miljoonalla eurolla joka
vuosi, ensivuodesta eteenpäin. Mikä tietää kunnossapidon osalta työllisyyden
heikkenemistä. Tie- ja raideverkoston kunnon
laskeminen on uhka myös alueemme teollisuuden kilpailukyvylle ja niiden työpaikoille.
Näin ei voi jatkua. Alueemme teollisuus ja matkailutoiminta tarvitsee hyvät
tie- ja raideliikenneyhteydet. Ne tarvitaan työpaikkojen säilyttämisen ja
uusien luomisen vuoksi. Siksi, että nuoret voisivat hankkia asuntonsa, perustaa
perheensä ja asua täällä alueellamme. Näin saisimme ylläpidettyä Itä-Suomessa
riittävän laajan tulopohjan, säilyttääksemme tasokkaat hyvinvointipalvelumme.
Se on tulevaisuutemme turva!

Matti Semi Vasemmistoliitto, valtuutettu ja kh:n 2 vpj

Hyvinvointipolitiikkaa

25.3 sain seuraavan tekstiviestin vasemmistoliitosta: ”pääministeri Katainen
näytti ovea vasemmistoliitolle”. Syynä se, ettei vasemmisto hyväksynyt
kehysriihen lopputulemaa ja köyhyyden lisäystä, sillä
leikkaukset etenkin lääkkeiden kelakorvauksiin ja lapsilisiin heikentävät
erityisesti nuorten perheellisten toimeentuloa. Samoin työttömien, eläkeläisten
ja opiskelijoiden asema heikkenee kun etuuksien indeksiä leikattiin suurelta osin. Koska vasemmistoliitto ei luopunut
tavoitteistaan parantaa heikompiosaisten asemaa sekä yritystä kaventaa
tuloeroja ja kun muut hallituspuolueet eivät lähteneet tukemaan
vasemmistoliittoa, jäi Kataisella hyvä syy osoittaa vasemmistoliiton
neuvottelijoille ovea ja eroa hallituksesta. Näin olleen vasemmistoliiton
taistelu köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan maan hallituksessa päättyi. Työ
kuitenkin köyhyyden poistamiseksi jatkuu nyt oppositiossa. Näyttää myös siltä,
että vasemmistoliitto ainoana puolueena yritti aidosti hoitaa vähäosaisten
asiaa eduskunnassa.

Myös meillä Varkauden taloudessa näkyy myös köyhyysongelmat, sillä meidän
teollisuuden rakennemuutos on vähentänyt teollisuuden työpaikkoja ja sitä myötä
kaupunkimme verotuloja. Huono työllisyystilanne näkyy täällä syrjäytymisenä,
vaikuttanut lapsiperheiden hyvinvointiin ja pitkäaikaistyöttömyytenä.
Tilanteeseen on vaikuttanut paljon jo edellisillä valtuustokausilla tehdyt
kaupungin työllistämisratkaisut, mitkä eivät ole parantaneet yhtään tilannetta.
Esimerkiksi kaupungin oman työpajan lakkauttamisen seurauksena kaupungin
toimeentulomenot kasvoivat lähes puoli miljoonaa euroa parissa vuodessa.
Kunnallistekniikan ulkoistamisen myötä väheni myös kaupungilta puistojaoksen
työllistämiskohteet. Sen seurauksen valtiolle maksettavat ”kelakorvaukset”
kasvoivat 150 000 euroa. Heikoimmillaan kaupungin oma työllistäminen oli 2009,
vain seitsemän (7) henkilötyövuotta.  Kokonaisuudessaan toimeentulomenot
ja ”kelakorvaukset” ovat kasvaneet vuoden 2006 tehdyn työpajalakkautuksen sekä
muiden työllistämiseen vaikuttavien ratkaisujen johdosta lähes puolitoista
miljoonaa euroa. Näiden kokonaisvaikutus, sosiaalitoimen menoeränä, oli viime
vuoden lopulla yli 3 miljoonaa euroa. Tänä vuonna näyttää edellä kerrottujen
toimintamenojen kasvu taittuvan. Siitä kiitos kaupungin työllisyysyksikölle ja
työllisyysryhmälle. Hyviä toimenpiteitä on saatu aikaan. On rohkeasti haettu
työllisyyskohteita sekä on pystytty voimakaamin
työllistämään. Kuitenkin parannettavaa vielä on paljon, sillä n. 1700
työttömästä, pitkäaikaistyöttömiä on lähes tuhat työnhakijaa. Kaupungin suurin
ja ainoa vaikeus vaan on, että työllisyyskohteet ovat vähissä.
Näitä aikaisempia päätöksiä tulee hyvin usein pohdittua ja tehtyä arvolaskelmia
kuinka paljon paremmin Varkauden työllisyys- ja sosiaaliset olot olisivat, jos
2006 kaupungin hallituksessa oli toimittu toisin. Työpajojen
lakkauttamisen sijaan olisi tehty kuten vasemmistoliiton edustaja Leena Salo
esitti, ettei työpajoja lakkauteta. Tai ulkoistuksien sijasta olisi
keskitytty työllistämiseen yhdessä valtion työllistämistukivaroin. Silloin sijoituskohteita
löytyi kaupunki organisaatiosta. Nuorille kaupungin omalta työpajalta
löydettiin uusia polkuja tulevaa uraa varten. Kaikenkaikkiaan
työpaja toimi silloin hyvin. Onneksi nyt ollaan rakentamassa kaupungille uutta
pajatoimintaa.
Työllisyyden hoitoon liittyy vielä henkilöstöön kohdistuvat säästötavoitteet ja
kaupungin YT-neuvottelut. Ilman vapaehtoisia säästötoimien löytymistä,
neuvotteluista tulee vaikeat. Työllisyyden hoidon näkökulmasta lomautukset ovat
huono vaihtoehto, sillä ne estävät usein työllistämisen. Samalla
pitkäaikaistyöttömyydestä aiheutuvat sosiaaliset kulut lähtevät kasvamaan ja
kurjuus vaan kasvaa. Siihen kaupungin taloudenhoidossa ei mielestäni ole varaa.

Perjantai 25.4 oli Varkauden tehtailla ilonpäivä. Samana aamupäivänä Akonlahden työmaallamme ajoi meitä vastaan Stora-Enson eläkeläinen. Hän pysäytti meidät ja ilmoitti
uutisen iloisesti peukaloaan nostaen Stora-Enson
kartonkitehdaspäätöksestä. Hän iloitsi suuresti ja oli hyvällä mielellä.
Yhdessä hyvin tyytyväisenä todettiin, että viimeinkin jotain hienoa tapahtuu Stora-Enson Varkauden tehtailla. Se luo uskoa
tulevaisuuteen ja on hyvä osoitus Stora-Enson
henkilöstön sitoutumiseen tehtaan kehittämisessä. Sillä, vain jatkuvalla
kehitystyöllä ja uusilla ideoilla voidaan pysyä tulevaisuuden kelkassa. Lyhyt
juttutuokio osoitti sen, kuinka tärkeä tehtaan olemassaolo ja sen säilyminen
Varkaudessa on. Toimiva tehdas on kuulunut ja sen tarvitsee kuulua myös
tulevaisuudessa Varkauden katukuvaan. Kartonkitehdas luo uutta mahdollisuutta
paremmalle kehitykselle ja on hieno asia tehtaan henkilökunnalle sekä koko
Varkauden seudulle..
Myös Varkauden muut teollisuuden alat hyötyvät metsäteollisuuden uusista
investointipäätöksistä. Esimerkiksi Metsä-Groupin
investointi Äänekosken sellu- ja biojalostamon tuotantoon, antaa
työmahdollisuuksia varkautelaisille metalli- ja energiaosaajille. Näiltä
näkymin tulevaisuus näyttää jo paremmalta, mutta laakereille ei saa jäädä
lepäämään, sillä työtä alueemme ihmisten hyvinvoinnin eteen on tehtävä
jatkuvasti. Siinä haastetta riittää tässä muuttuvassa yhteiskunnassa.
Hyvää työväen- ja kevään juhlapäivää. Hauskaa Vappua

Matti Semi KH:N 2. vpj vasemmistoliitto

Itsenäinen kunta, millainen sen pitää olla?

1990-luvun loppupuolella olin mukana kuntaliiton seminaarissa, missä pohdittiin
kuntien ja aluehallinnon tulevaisuutta. Seminaariin ryhmätöissä käsiteltiin
silloisia kuntarakenteita ja tehtiin esityksiä niiden uudistamiseksi. Ryhmä
koottiin tasapuolisesti eri puolueiden edustajista. Täten jokainen sai tuoda
esille oman näkemyksensä ja omat ehdotuksensa.
Omana kantani esitin silloiset kunta-, maakunta- ja läänirajat poistettavaksi.
Aloitettaisiin puhtaalta pöydältä siten, että perustettaisiin 4 -5 uutta
lääniä. Niiden tehtävänä olisi toimia alueensa valtiohallinnon edustajana ja
kuntatoiminnan tukijana. Läänien tulisi toimia aluekokonaisuuksien kehittäjinä,
esim. täällä Itä-Suomessa ne vastaisivat isoista aluekaavoituksista, infrahankkeiden edistämisestä ja alueellisten EU-rahojen
jakamisesta. Läänit muodostuisivat tarpeeksi suurista kunnista tai
kaupungeista, joilla on riittävä tulopohja turvatakseen hyvinvointipalvelut
asukkailleen.
Esitystäni perustelin vertaamalla sitä 90–luvun epäonnistuneeseen
lääniuudistukseen. Tällöin lakkautettiin Suomesta kaksitoista (12) lääniä.
Tilalle perustettiin viisi (5) suurlääniä + yhdeksäntoista(19) maakuntaa.
Lopputulos oli, että itse asiassa aluehallintoa kaksinkertaistettiin. Niinpä
Suomessa on ihan liikaa verovaroin tuotettua, kanakeaa
ja kallista julkista hallintoa. Nykyiset maakuntarajat olisi purettava ja
maakuntahallinnot lakkautettava. Ihmiset haluavat verojensa vastineeksi
laadukkaita palveluja, eivätkä liian suureksi paisutettua julkista hallintoa.
Ajatukseni sai silloin ryhmätyöhön osallistujilta hyvää vastakaikua, tosin eräs
sen jäsenistä pudotti minut maanpinnalle: ”Hyvä esitys, mutta tuli väärän
puolueen edustajalta”.
Joroisten lehdessä 8.4. paikallinen keskustapuolue otti kielteisen kannan
Keski-Savon malliin. Se perusteli kielteistä kantaansa sillä, että mallin toteutuessa
Joroinen menettäisi perusturvaan liittyviin asioihin vaikututtamisen.
Päätöksenteko tulisi siirtymään nopealla aikavälillä Varkauteen. Kuitenkin
samassa lehdessä oli luettavissa myös Joroisten kunnan ilmoitus, jossa
kerrottiin, että terveyskeskuksen vastaanotoilla annetaan vain kiireellistä
hoitoa ja ensiapua. Mieltäni jäi askarruttamaan, mikä on jorosilaisen sairaan
ihmisen kohtalo, missä on joroislaisten itse päättämät lähipalvelut? Eikö
Joroisten kirkolta ole pitkä matka käydä sairaalahoidossa tai sairaita omaisia
katsomassa Mikkelissä tai Savonlinnassa? Miten onnistuttaisiin todistamaan
Joroisten kepulle se maantieteellinen tosiasia, että
Varkaus on Joroisten kirkolta n. 60 km lähempänä kuin Mikkeli tai Savonlinna?
Näitä samoja asioita omalla tavallaan pohti Warkauden Lehden näkökulmapalstalla
14.4 Jari Sistonen. Hän kuvasi hyvin Keski-Savon kuntien kehitystä
kuntaliitosten osalta. Analyysi oli oikeaan osunut ja tehdyistä pitää oppia
ottaa. Jutussa oli mainiosti kuvattu ihmisten palveluidensaannin tärkeys ja
kylien elinvoimaan vaikuttavat tekijät sekä niiden merkitys myös elinkeino- ja
yritystoiminnalle. Esim. peruspalvelutoimintojen vieminen ylikunnallisiin
liikelaitoksiin tai kuntayhtymiin vähentää yksittäisten kunnanvaltuustojen
vaikutusmahdollisuuksia palvelupäätöksiin. Yhtenäinen Keski-Savon kunta tai
kaupunki pystyisi järjestämään peruspalvelut siten, että ne tuotetaan sen
omalla alueella ja niistä päätettään kuntalaisten valitsemalla valtuustolla.
Vastuu ja päätäntävalta pysyisivät omissa käsissä ja kuntalaiset saisivat
paremman vastineen maksamilleen veroille.

Matti Semi Vasemmistoliitto

Tulevaisuuden eläke

Vanhasen hallitus ja työmarkkinajärjestöt löysivät viimeinkin toisensa 11.3.
eläkeikäkiistan sovittelussa. Yhteisenä kannanottona ilmoitettiin tavoitteeksi
keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostaminen vähintään kolmella
vuodella vuoteen 2025 mennessä. Valmistelu tehdään sosiaali- ja terveys-, työ-
ja opetusministeriöiden johdolla kolmikantatyöryhmissä.
Jäin miettimään, mitä uutta ideaa perustettavilta työryhmiltä voisi tulla?
Vuonna 2008 arvioitiin että, eläkkeellesiirtymisiän odote 25 vuotta
täyttäneillä oli 59,4 vuotta, vaikka yleinen vanhuuseläkeikä on 63-65 vuotta. Nämä luvut kertovat sen tosiasian, että suuri
osa työssä käyvästä sairastuu ja joutuu jäämään pois työelämästä jo paljon
ennen vanhuuseläkeikäänsä.
Paineet eläkkeellesiirtymisiän nostamisesta tulevat ikärakenteen muuttumisesta
(ihmiset elävät vanhemmiksi kuin ennen) ja valtion talouden tilasta sekä siitä,
riittävätkö eläkerahastot takamaan eläkeläisten toimeentulot.
Olin muutama vuosi sitten tilaisuudessa, missä kansantalousosaston ylijohtaja
Jukka Pekkarinen luennoi julkisen talouden muutoksista ja tulevaisuuden
haasteista. Pekkarinen esitti tilastollisia tosiasioita: vuoteen 2025 mennessä
Suomen työikäisten väestön osuus vähenee 300 000, vastaavasti yli
65-vuotiden osuus kasvaa yli puolella miljoonalla ihmisellä. Tämän seurauksena
niin eläkemenot kuin sosiaali- ja terveysmenot kasvavat. Samalla kun näihin
julkisiin menoihin tarvittaisiin lisää rahaa, koska ennakoidaan että, työn
tuottavuuden määrä eli bruttokansantuotto lähtee alenemaan.  Pekkarisella
oli esittää keinot tämän mahdottomalta tuntuvan yhtälön ratkaisemiseksi.
Korjausliikkeellä on kiire ja se tulisi tehdä nykyisen hallituksen aikana.
Valtio tarvitsee lisä rahaa 1,5% BKT:sta,
silloin 2007, se vastasi yli kolmea miljardia euroa. Lisäksi tuottavuutta ja
työllisyyttä on parannettava, työuria pidennettävä sekä työeläkerahastojen
tuottoa lisättävä. Mutta mitä onkaan tapahtunut? Edellinen Vanhasen hallitus
vähensi valtion verotuloja yli neljällä miljardilla eurolla ja nykyinen on
jatkanut samaan malliin. Lama toi lisääntyvän työttömyyden ja samalla
eläkkeellesiirtymisikä lähti alenemaan. Suurin ennenaikaisen eläköitymisen syy on henkinen uupumus. Toinen merkittävä
tekijä on työntekijämäärien vähentämisestä johtuva työkuorman lisääntyminen.
Esim. rakennusalan keskimääräinen työkyvyttömyyseläkeikä on n. 52 vuotta, mikä
kertoo sen, että työolosuhteet ja työntekijämäärät eivät ole oikeassa
mittasuhteessa työn raskauden suhteen.
Toisin sanoen nyt pitäisi olla riittävästi työtä, jotta verotuloja ja
eläkemaksuja saadaan tarvittava määrä kerättyä. Toiseksi pitää olla riittävästi
työntekijöitä, etteivät työn rasitukset aiheuta työkyvyttömyyttä. Lisäksi
fyysisen ja henkisen kunnon, siis työssä jaksamisen ylläpitämiseksi, pitäisi
olla mahdollisuus riittävään vapaa-aikaan ja kuntoiluun. Mielestäni näitä
keinoja tulisi käyttää, jotta tulevaisuutemme olisi turvattu. Muuten lapsille
ja lapsenlapsillemme on tulossa ylipääsemätön taakka kasvavan eläkeläisjoukon
huolehtimisesta. Toinen vaihtoehto on se, että eläkkeitämme lähdetään
pienentämään rajusti. Siihenhän tähtää tämän vuoden alussa voimaan tullut
eläkeikäkerroin, joka koskee kaikkia vuonna 1948 ja sen jälkeen syntyneitä.
Tänä vuonna se pudottaa 1948 syntyneiden työstä ansaittua kuukausieläkettä n.
yhden prosentin.
Siis nyt tarvitaan riittävästi työtä ja työolosuhteet kuntoon. Näihin asioihin
Vanhasen hallituksen pitää paneutua ja osoittaa niihin riittävät panostukset.
Mitään eläkeiän nostamisia nykyiseen eläkejärjestelmään ei tarvita. Pääasia on,
että työelämässä kyetään tekemään työtä, terveenä, normaaliin vanhuuseläkeikään
asti.

Matti Semi  Vasemmistoliitto

UUSI VUOSI 2010 – Ratkaisujen vuosi

Viime vuosina on tehty runsaasti elinympäristöön, elämisen tason ja laatuun
vaikuttavia päätöksiä. Myöskään Varkaus ympäristöineen ei ole välttynyt
muutospaineilta. Itsestään hyvät päätökset eivät synny eikä elämisen laatu tule
turvatuksi, asioiden edistäminen edellyttää vahvaa tahtotilaa ja määrätietoista
toimintaa. Myös lähitulevaisuus on täynnä haasteita ,
jotka tulevat vaikuttamaan suoraan tai välillisesti Varkauden seudun asukkaiden
elämänmahdollisuuksiin.
Todennäköisesti tulevana keväänä selviää meille varkautelaisille ja kaikille
keski- savolaisille Stora-Enson kohtalo. Pyörivätkö
paperirullat ja sirkkelinterät jatkossakin Varkauden tehtailla vai alkaako
pelätty alasajo?  Varkauden kohtalo on sen verran tärkeä, että sitä on
kyselty muualtakin Suomesta. Olen kertonut kyselijöille, että ratkaisu
tapahtunee keväällä ja että tehtaalla tehdään henkilökunnan toimesta lujasti
töitä toiminnan turvaamiseksi jatkossakin. Enempää kyselijöille ei pysty
kertomaan, sillä tiedonsaanti on rajattua, vaikka Suomen valtio (siis Suomen
kansa) on yhtiön suurin omistaja.
Nykyiseen tilanteeseen johtavista syistä on paljon julkisuudessa spekuloitu.
Niitä on useita: markkinatilanne, yleinen maailmanlaajuinen taantuma,
energianhinta, vahva euro ja valtion heikko omistajapolitiikka. Sekä tietenkin
globaali markkinatalous, tuotannot viedään sinne, missä työ ja raaka-aine on halpaa.
Globaalin markkinatalouden nimissä yhtiöt pilkottiin, omistuspohjaa
laajennettiin ja niistä tehtiin pörssiyhtiöitä. Sitä kautta heittäydyttiin
täysin kansainvälisen rahatalouden armoille, valtiollisen ohjauksen tilalle
tuli kansainvälinen raha ja keinottelu. Yhtiöiden johtoon tulivat
markkinavetoiset toimitusjohtajat ja hallituksen jäsenet. Mikä pahinta,
toimintastrategia muuttui suomalaista aluepolitiikkaa vieroksuvaksi. Uudet
investointikohteet löytyvät muualta maailmasta. Se omaisuus, mitä suomalaisella
työllä näille pilkotuille valtionyhtiöille on hankittu, rikastuttaa nyt muuta
maailmaa.
Kun näitä päätöksiä eduskunnassa aikanaan tehtiin, niin hyvin harvassa olivat
silloin vastustajien rivit. Yksi merkittävä poliitikko, joka varoitti näistä
vaaroista, oli Esko Seppänen. Seppänen varoitti pääomien karkaamisesta ja
valtionhallinnan heikentymisestä ja sen myötä suomalaisen heikoista tulevaisuudennäkymistä.
Ja hän ollut oikeassa, kasvoton globaalikapitalismi on osoittanut juuri
sellaiseksi kuin Seppänen ennusti.
Stora-Enson perustaminen ajoittui Lipposen
toiselle hallitukselle 1998. Siitä ajankohdasta tuli kirjallista tietoa meille
kotiin joulukortin muodossa. Eräs paikallinen kristillinen kansanedustaja oli
ystävällisesti lähettänyt tyttärelleni perinteisen eduskunnan jouluterveisen saatekirjeineen.  Siinä muistutettiin
Lipposen demari-kokomushallituksen vastuuta Varkauden
Stora-Enson tilanteesta. Päätin tarkistaa asian
käsittelyn kulun. Ainoan ja virallisen kysymyksen ja huolen Stora-Enson
Suomen tehtaiden kohtalosta, eduskunnan kyselytunnilla, esittivät Matti
Vähänäkki (sd) ja Pentti Tiusanen (vas.). He olivat huolissaan Suomen
aluekehityksestä ja suomalaisen metsäteollisuuden kohtalosta. He vaativat
riittävää rahoitusta investointeihin, jotta tehtaiden kilpailukyky säilyisi.
Mitä tulee sitten nykyisen eduskunnan vaikutusvaltaan Stora-Enson päätöksenteossa, niin minusta ne eivät häävit ole.
Valtion ääniosuus on 25% ja Kelan 10% . Yhteiskunnalla
on 35% omistussuhde yhtiöön, mutta kansalla ei ole
edes edustajaa yhtiön hallituksessa. Kysyn, mitkä ovat ne kansan
vaikutusmahdollisuudet tässä valtionyhtiössä, jos sillä ei ole edes edustajaa
yhtiön hallituksessa?
Mielestäni ainoa todellinen keino, millä tehtaat nykyisessä tilanteessa voi
säilyä Varkaudessa, on se kehittämistyö, mitä tehtaan työpaikoilla on tehty ja
tehdään kokoajan. Työntekijöiden, esimiesten ja johdon yhteiset linjaukset ovat
ratkaisujen avainsanoja. Tästä suurkiitos henkilökunnalle, että he ovat
jaksaneet uurastaa näistä vaaran varjoista huolimatta. Toivon heidän
onnistuvan, sillä kysymys ei ole pelkästään heidän työpaikoistaan, vaan
jokaisen Varkauden alueen asukkaan tulevasta hyvinvoinnista, jopa
turvallisuudestakin.

Matti Semi  valtuutettu (vas.)

WREDENKADUN RAKENNUSTYÖMAA

Wredenkadun rakennustyömaa on saanut osalleen runsaasti huomiota sen
kohonneiden kustannuksien ja liikenneympyrän vuoksi. Minusta on hyvä, että
asiasta käydään avointa keskustelua ja siksi reilun pelin hengessä haluan
itsekin siihen osallistua!
Kun valtuusto viime joulukuussa päätti yksimielisesti Wredenkadun
peruskorjauksesta, niin liikenneympyrän rakentaminen sisältyi budjettikirjaan.
Se oli jo silloin kaikilla valtuutetuilla tiedossa. Itse tosin mietin ympyrän
tarpeellisuutta, mutta en halunnut olla estämässä rakentamista työllisyyssyistä
johtuen.  Saahan hanke korotettua EU:n työllisyystukea. Tuen tätä hanketta
edelleen ja annan asiaan omat perusteluni.

1. Wredenkadulle tehdään
   kadun perusparannuskorjaus katukerroksien osalta, tämä on kuitenkin
   kaupungin jossain vaiheessa tehtävä. Uutta osaa siinä on liikenneympyrän
   rakentaminen eli ne kiveykset ja laatoitukset mitä ympyrän tulee.
2. Wredenkadun Savontien puolella
   oleva kevyenliikenteenväylä korjataan osittain. Minusta se on jo nyt
   korjattavassa kunnossa ja tulisi varmasti uusittavaksi viimeistään
   silloin, kun päättäisimme tehdä kadun rakennekorjaukset kokonaan kaupungin
   omilla rahoilla.
3. Kadun alla olevat kunnallistekniikka:
   sadevesijärjestelmä, vesi- ja viemäriverkosto ovat osittain vanhaa ja
   niiltä osin, ne jossain vaiheessa on uusittava. Silloin katualue revitään
   auki. Nyt se osuus sisältyy tähän hankkeeseen.
4. Lisäksi Varkaudessa
   olemme keskittäneet terveydenhuoltopalvelut Kommilan
   sairaala-alueelle. Nyt asiakasvirta on kasvanut niin suureksi, että
   paikoitustilat ovat käyneet ahtaaksi. Siksi sinne ollaan rakentamassa
   henkilökunnan paikotustilaa sairaalan taakse, jotta asiakkaille saataisiin
   lisää paikoitustilaa sairaalan pohjoispäädystä. Sen rakentamiseen
   tarvitaan täyttömassa yli 3000 kuutiometriä jotta varsinaiset
   rakennekerrokset voidaan tehdä. Tämä kaikki aiotaan kuljettaa Wredenkadun
   työmaalta. Jos täyttömassat ajetaan muualta, silloin kulut menevät kokonaisuudessaan
   kaupungin omasta kassasta ja parkkipaikkojen kustannukset nousevat. Nyt
   siihen olisi mahdollisuus hyödyntää EU-tukea. Lisäksi sairaalassa
   asioijatkin hyötyvät silloin tästä EU-tuesta. Sillä tietojeni mukaan,
   joskus paikoitustilan puutteen takia, parkkisakoista on muodostunut osa
   maksullista terveyskeskus- ja sairaalakäyntiä.  Toivon mukaan
   parkkialueen valmistumisen myötä sairaalan asiakkaille ei tulisi enää
   lisäkustannuksia parkkisakoista.
5. Hanke on myös
   työllisyyshanke. Se työllistää varkautelaisia kunnallistekniikan
   rakentajia, koneuraurakoitsijoita ja heidän renkiään. Maan- ja
   sorankuljetuksesta hyötyy myös Savon Kuljetuksen kuorma-autoilijat ja
   heidän rengit, jotka pääsääntöisesti ovat Varkaudesta tai tästä
   lähiseudulta. Verotulot palautuisivat tästä työllisyyshankkeesta
   Varkauteen.
6. Ensi maanantaina kh:lla on edessään hankkeen kolmas vaihtoehtomalli.
   Sen hinta 610 000 euroa, tästä kaupungin osuus on 183 000 euroa
   (48 000 euroa yli valtuuston hyväksynnän). EU-rahaa 427 000
   euroa (112 000 euroa enemmän kuin valtuustossa odotettiin saavamme).
   Tämä EU-raha on meidän kaikkien Brysseliin maksamaa EU-veroa. Kuten edellä
   kerroin (kohdat 1 -4), niin miksi emme käyttäisi näitä EU-rahoja oman
   kunnallistekniikan kohentamiseen ja ottaisi sitä vastaan. Vai onko todella
   meillä Varkaudessa niin paljon työtä ja rahaa, ettei meille kelpaa
   takaisin omat EU-veromme. Tässä hankkeessa ne kohdentuu työn tekemiseen,
   eikä mihinkään EU-projektiin, joissa yleensä palkataan ainoastaan
   hankepäällikkö ja sihteeri rupattelemaan työttömän kanssa.

Näillä perusteilla hyväksyn Wredenkadun
rakentamisen ja sen nyt KH:ssa olevan
kustannusarvion. Minusta on hyvä asia, että saamme takaisin varkautelaisten
maksamia EU-veroja, hyödyntämään ne kaupunkimme omaa rakentamista samalla antaen
työtä rakennusalalle.

Matti Semi valtuutettu vasemmistoliitto

Harmaa talous, työttömyys ja kaupungin
investoinnit

Viime vuonna valmistui raportti Suomessa harjoitettavasta harmaasta taloudesta.
Raportin mukaan jopa 90 prosenttia suomalaisten tekemien kansainvälisten sijoitustoimintojen  tuotoista jätetään ilmoittamatta
verottajalle. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden veronkiertoon suojaamalla
sijoituksille nimettömyyden hallintarekisterissä. Tältä osin Suomea voidaan
pitää veroparatiisina, jossa epärehellisellä on laillinen oikeus rikastua
entisestään ilman, että joutuisi maksamaan tuotoistaan veroa.
Verotarkastustulokset osoittavat, että harmaan talouden kokonaismäärä vuonna
2008 oli runsaat 12 miljardia euroa (7% Suomen bkt:sta). Eli kyse on erittäin merkittävästä yhteiskunnan
saamatta jääneestä rahasummasta.

Samaisessa tarkastusraportissa kerrotaan harmaan talouden rehottavan myös
kotimaisilla työmarkkinoilla, etenkin rakennus-, ravintola- ja kuljetusaloilla.
Rakennusalalla maksettavien arvonlisäverojen vajaus oli
260 milj. euroa. Lisäksi tutkimuksessa todetaan, että ulkomaisen
työvoiman osuus ansiotulojen veronkierrossa on ollut kasvamaan päin. Puolet
ulkomaalaisista työntekijöistä ei maksa veroja Suomeen. Tämä merkitsee
laskennallisesti 400 milj. euron verovapaata
palkkatuloa. Rakennusalan kotimaisen työvoiman osalta harmaan talouden
suunta on ollut lievästi  aleneva. Silti sen
laskennallinen osuus oli 9000 henkilötyövuotta. Verot jäivät maksamatta 360
milj. euron palkkatuloista.  Minusta on suorastaan häpeällistä, ettei
suomalainen korkealle tietoteknisesti kehittynyt yhteiskunta saa veronkiertoja
kuriin. Yhteiskunnan tarjoamat koulutus, terveys- ja sosiaali- ja ym. palvelut
näyttävät kyllä kelpaavan sellaisillekin, jotka eivät kanna tuloistaan
rahoitusvastuuta.

Suomessa yhteiskunta, siis kunnat ja valtio, on yksi merkittävämmistä
rakennuttajista. Näiden hankkeiden kustannukset katetaan verotuloilla.
Esimerkiksi Varkauden kaupunki käyttää tänä vuonna talonrakennuskohteisiin
lähes kolme miljoonaa euroa. Korjauskohteiden kustannukset vaihtelevat
Käpykankaan palvelukeskuksen 1 050 000 eurosta reilun kymppitonnin korjauksiin.

Harmaan talouden estäminen yhteiskunnan verovaroin rahoittamissa
yhteiskunnallisissa hankkeissa on osittain myös resurssikysymys, sillä
valvontakin maksaa. Mutta on olemassa toinenkin mahdollisuus, toteutetaan
projektit omalla organisaatiolla.  Mielestäni se on selkeä ja helppo keino
toimia, kun halutaan varmistua, että palkat, verot ja työnantajavelvoitteet
tulee oikein hoidettua.

Monissa kunnissa on valmiiksi olemassa resursseja hankkeiden toteuttamiseen.
Työvoimatoimistosta saadaan työttöminä olevia alan ammattilaisia
lisätyövoimaksi. Äsken ammattikouluista valmistuneet olisivat myös hyvä
työvoiman lisäreservi. Samalla tarjoutuisi oiva mahdollisuus vasta
valmistuneille alan työkokemuksen hankintaan. Myös työnjohtoa voitaisiin
palkata vapailta markkinoilta.
Näillä toimenpiteillä tulisi turvatuksi se, että veronmaksajilta kerätyt
investointirahat tuottavat myös työpaikkojen muodossa yhteiskunnallista hyvää
ja palkkatyötä alueen ihmisille. Ja kerätyt verotuotot
palautuisivat  takaisin kiertoon.

Asian tiimoilta tein Varkauden kaupunginvaltuuston budjettikokouksessa
seuraavan esityksen: ”Selvitetään mahdollisuudet työllistää kaupungin
rakennuskohteissa paikkakunnan työttömiä ammattilaisia”.  Valtuusto
hyväksyi esitykseni yksimielisesti. Saa nähdä, mihin päätös johtaa!

Matti Semi (vas. ja eduskuntavaaliehdokas Varkaus )

Tuloerojen Suomi

Tällä hetkellä on kunnallisverotus Suomessa raskaampaa kuin koskaan ennen
itsenäisyyden aikana. Veroprosentin yleinen taso alkaa uhkaavasti lähestyä 20
prosenttia. Siis lähes joka viidennen työpäivän palkka menee suoraan kunnalle,
palvelujen turvaamiseen. Kun vielä maksat kunnalliset palvelumaksut ja
tuloveron valtiolle,  jää toki palkastasi
jotakin elämiseenkin. Mutta vain sillä ehdolla, ettet satu sairastelemaan.
Pienituloisen ja köyhän kannattaa pysytellä terveenä! Muuten perheen talous
romahtaa.

Noin 700 000 suomalaista kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Työmarkkinatuki
ja ansiosidonnainen päiväraha ovat jäänet merkittävästi
ansiotulokehityksestä jälkeen. Toimeentulotuella ei tule toimeen eikä asumistuki  takaa mahdollisuutta asumiseen. Sellainenko
on siis  hyvinvointi Suomi, että pienituloisimman
työssäkäyvänkin väestön on ollut lisääntyvissä määrin pakko turvautua
seurakuntien ja vapaaehtoisjärjestöjen leipä- ja vaatejakeluun?

Äskettäin julkitullut valtiovarainministeriön verotyöryhmä esittää, että
suurituloisten verotusta tulee edelleen keventää. Kevennykset aiotaan korvata
kulutusveroilla, mikä tarkoittaa pienituloisille entistäkin pienempää
ostoskassia. Jo tehdyillä veronkorotuspäätöksillä (
esimerkiksi energiaveron korotus ) on merkittävä vaikutus ihmisten
elintasoon. Kulumassa olevalle vuodelle onkin ennustettu palkansaajien reaalipalkkojen  alenevan. Jos Martti Hetemäen työryhmän  veroesitykset toteutuvat, niin köyhää kyykytetään taas kerran. Verotus tulisi entistäkin
epäoikeudenmukaisemmaksi.

Kyykytys aloitettiin Vanhasen ensimmäisen hallituksen
aikana. Silloin suurituloisten ansiotuloverotusta helpotettiin tuntuvasti ja
omaisuusvero poistettiin. Helpotukset olivat niin merkittävät, että jopa
kokoomuksen Ben Zyskowicz kiitteli niitä. Hänen mielestään verotuksen
kevennykset olivat suuremmat, mitä kokoomus olisi uskaltanut edes esittää.
Joten jo tuon kommentin perusteella  voidaan
todeta, että hyvätuloiset ovat jo osansa saaneet. Viime vuosien veropäätökset ovat
jatkaneet samaa linjaa ja johtaneet siihen, että Suomesta on hyvää kyytiä
tulossa tasaveromaa. Se tarkoittaa sitä, että olivatpa tulot kuinka suuret
tahansa, niin veroprosentti säilyy samana. Tämä veroprogression poisto on
miljoonalahja yhteiskunnan suurituloisimmille.

Vanhasen ykköshallitus antoi ahneudelle pikkusormen perustaessaan
kokoomukselaisen valtiovarainministerin johdolla työryhmän, joka nyt siis
esittää suurituloisille verohelpotuksia. Koska
Suomenkin valtiontalouden tulevaisuudennäkymät ovat epävarmat ja valtion
velkavelvoitteet hoidettava, on suurituloisille annettava verohelpotus
rahoitettava jollakin muulla tavalla. Ja likipitäen
ainoaksi keinoksi jää lisätä kulutuksen verotusta, ihan niin kuin Hetemäen
työryhmä esittää. Kulutuksen verottaminen kohdentuu raskaimmin
pienituloisimpaan kansanosaan.

Tulevissa eduskuntavaaleissa kansalaisilla on oikeasti tilaisuus valita
tasaverovaltion ja hyvinvointivaltion välillä. Meistä itsestämme riippuu,
tulevatko Hetemäen verotyöryhmän esitykset toteutumaan.

Matti Semi vas. eduskuntavaali ehdokas

Lapsilisät ja lasten hoito

Viime aikoina kansalaisia ovat keskusteluttaneet
lapsilisät ja lasten päivähoito. On kyseenalaistettu varakkaiden oikeus näihin
sosiaalisiin etuisuuksiin. Samantapaista keskustelua käytiin jo silloin kun
lapsilisäpäätös tehtiin vuoden 1947 valtiopäivillä. Silloinen päähallituspuolue
SKDL oli lapsilisähankkeen eturintamassa. Maalaisliiton mielestä lapsilisää ei
olisi saanut maksaa ensimmäisestä lapsesta. Kädenvääntöä käytiin myös
rahoituspohjasta. Eduskuntavaalien läheisyys pakotti kompromissiin. Lapsilisät
päätettiin maksaa varallisuudesta riippumatta kaikille lapsille, myös
ensimmäiselle.

Seuraavan kerran lapsilisistä taitettiin peistä
1957. Tällöin maalaisliiton ja silloisen vähemmistöhallituksen tavoitteena oli
siirtää kyseisen vuoden toisen neljänneksen lapsilisien maksatus seuraavaan
vuoteen. SKDL onnistui kuuluisilla jarrutuspuheenvuoroillaan estämään
maksatuksen siirron. Puheenvuoroja pyydettiin ja käytettiin niin kauan, että
maksunsiirto ei ollut enää laillisesti mahdollinen. Seuraavan vuoden vaaleista
tuli lapsilisävaalit, SKDL sai 50 kansanedustajaa!

Nyt lapsilisäasia ponnahti esille uudestaan
asiantuntijan julkaisemana tutkimuksena. Siinä todettiin, että suomalainen
perusturva eriarvoistaa lapsiperheet varallisuuden
mukaan siten, että kaikkein pienituloisimmilta lapsilisä leikkaa
toimeentulotukea. Onkin käynyt niin, että lapsilisää eivät todellakaan saa
pienituloisimmat, siis ne, jotka sitä eniten tarvitsivat. Nyt tätä asiaa
pidetään ihmeellisenä ja sen korjaamista tärkeänä. Nytkö vasta, kun joku
”asiantuntijataho” on sen julkituonut! Eikö siitä ole mukamas ennen puhuttu ja
esityksiä tehty.

Vuosikausia vasemmistoliiton kansanedustajat ovat
yrittäneet saada asiantilan korjattua. Eduskunnassa on tehty lukuisia
aloitteita vääryyden oikaisemiseksi. Esimerkiksi Annikka Lapintieltä ja Erkki
Virtaselta löytyy asiasta toistakymmentä aloitetta. Mutta vallassa oleva
enemmistö on oikaisun estänyt. Eivätkä aloitteet ole ylittäneet mediaverkkojen
uutiskynnyksiä. Kansanedustajien rakastumiset, kännykkäviestit ja
viihdeohjelmissa esiintymiset ovat ajaneet tärkeydessä lapsilisien ohi. Tämä
osoittaa sen, että suurin osa kansanedustajista ei välitä, eikä halua parantaa
huonoimmin pärjäävien asemaa. Pienituloiset lapsiperheet ovat suurten
puolueiden mielestä ilmeisesti niin merkityksetön ryhmä, että heidän asioissaan
ei kelpo kansaedustaja hyväosaisten asialla olevaa julkisuuskuvaansa himmennä.

Myös lasten hoitoon liittyvät lait ovat vuosien
saatossa muuttuneet. Viimeisin muutos oli perhepäivähoitajien saaminen
työaikalain alaisuuteen, mikä heitä kohtaan oli hyvä asia. Kunnille se tuo
päivähoidon osalle lisähaasteita, sillä pitkien työpäivien jälkeen on saatava
lain suoma työajan tasoittumisjakso. Tämä tarkoittaa lisääntyvää
sijaishoitopaikkojen järjestämisvelvoitetta kunnille.Myös meillä Varkaudessa päivähoitoon uudesta
työaikalaista johtuen lisähaasteita, varsinkin, kun Joutenlahden
päiväkoti lakkautettiin rakennuksen huonon kunnon vuoksi. Meillä on
tilaongelmia ja lapsia on ylipaikoilla.

Näihin asioihin viitaten tein budjettivaltuustossa
esityksen, että kaupunki selvittää uuden päiväkodin rakentamistarpeen. Luulin,
että esitykseni on läpihuutojuttu, sillä mainostaahan Varkaus itseään lapsiystävällisenä
kaupunkina. Mutta miten kävi, vain yhdeksän valtuutettua kannatti esitystäni.
Muiden mielestä asiaa ei kannata edes selvittää!

Kysynkin, missä on lupausten moraali?

Matti Semi
Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas

ARJEN TURVALLISUUS

Tässä vähän aika sitten sattui silmiin Jyrki Haapalan kommentti, että Suomeen
tarvitaan poliisiministeri! Samalla hän tuo esille tarpeen luoda arjen
turvallisuutta.
Mutta mitä se arjen turvallisuus on? Onko se sitä, että perustetaan Suomeen
poliisiministerin virka, jonka ohjaavan käden alla lisätyt poliisivoimat
saisivat rikollisuuden, juopottelun, liikennerikkomukset ja perheväkivallan
kuriin. Onko yhteiskunnallinen pahoinvointi ratkaistavissa noin yksinkertaisin
keinoin, siis lisäämällä poliiseja?
Tietenkään järjestyksen valvontaa ja viranomaisten avunantoa ei pidä
eikä saa vähätellä, ne ovat tärkeä asia ja osa hyvinvointiyhteiskuntaa. Mutta
yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijaksi poliisivoimien lisäyksestä ei ole.
Poliisivaltio ei takaa arjen turvallisuutta eikä poista pahoinvoinnin
perimmäisiä syitä. Mielestäni arjen turvallisuuden peruspilareita ovat työ ja
toimeentulo sekä kunnollinen asunto. Lapsilla tulee olla oikeus kelvolliseen
hoitoon sekä maksuttomaan ja kaikille yhteiseen koulutukseen. Ja koulutuksen
jälkeen työpaikka pitää löytyä myös niille, joilta puuttuvat yhteiskunnalliset
suhteet.
Tutkimuksissa on kiistatta osoitettu, että sosiaalisen eriarvoisuuden
lisääntyminen on vakavin uhka arjen turvallisuudelle. Pitkäaikaisen
työttömyyden aiheuttamat seuraukset ovat pahimmat ja monimuotoisimmat. Uskooko
joku ihan tosissaan, että poliisivoimia lisäämällä voitaisiin lakaista maton
alle työttömyyden ja syrjäytyneisyyden sekä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden
synnyttämät haitat!
Tällä hetkellä Suomen elinkeinoelämä natisee liitoksissaan. Yhtiöt
saneeraavat toimintojaan, jopa valtionyhtiöt lakkauttavat tehtaitaan, valtio ja
kunnat ulkoistavat toimintojaan. Oikeisto puhuu jatkuvan kilpailutuksen ja
pätkätöiden puolesta. Verotusta on viety siihen suuntaan, että pienituloisen on
yhä vaikeampi hankkia elantoa lapsilleen.
Työttöminä ja työvoimapoliittisessa koulutuksessa on 350 000 ihmistä.
Näiden ihmisten elämänlaatu tuskin paranee poliisivoimia lisäämällä. Meidän
kaikkien arjen turvallisuus paranee, kun syrjäytymisen perussyihin ihan
oikeasti puututaan. Työstä saatu palkka ja oikealla tavalla järjestetty
koulutus uuteen ammattiin vahvistaa itsetuntoa ja kansalainen kokee itsensä
tarpeelliseksi koko yhteiskunnalle. Sellaisen varaan rakentuu oikea arjen turvallisuus.
Toki sellaisessakin arjessa poliisia tarvitaan, mutta ihan erilaisessa
merkityksessä kuin virkavaltaa lisäävässä poliisivaltiossa.

Matti Semi
Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas

Työ hyvinvoinnin perustaksi

Vaalien alla likipitäen kaikki puolueet ovat julistautuneet hyvinvointivaltion
puolustajiksi. Ehdokkaat puhuvat palveluiden turvaamisesta, lapsiperheiden
ongelmista, lisääntyvästä eriarvoisuudesta ja verotulojen
riittämättömyydestä.  Kaikki hyvinvointivaltion
näkökulmasta tärkeitä asioita.
Mutta millä keinoilla parannusta saadaan aikaan? Mielestäni on olemassa vain
yksi oikea vastaus: Työkuntoisilla työikäisillä pitää olla työtä.  Ja työssä kelvolliset olosuhteet ja riittävä ansiotaso.
Tämän yksinkertaisen perustotuuden tunnustaminen ei tunnu kaikilta onnistuvan,
vaikka tutkijatkin ovat osoittaneet, että suomalaisen yhteiskunnan suurimmat
ongelmat aiheutuvat työn puutteesta ja sen eriarvoistavista
seurauksista. Työn puute johtaa myös yhteiskunnan toimivuuden kannalta
välttämättömien verotulojen vähenemiseen.
Suomi on omat työllistämisvelvollisuutensa ulkoistanut ja kilpailuttanut
yksityisten yritysten liiketoiminnaksi. Tielaitoksen, postin, telen ja VR:n
työpaikat on alistettu kilpailulle. Myös kunnat on pantu yksityistämään
toimintojaan. Valtion yhtiöt on pilkottu pörssiyhtiöiksi ja niiden isänniksi
saatu kansainväliset, meidän huolistamme piittaamattomat
pörssikapitalistit.  Jopa työllisyyskoulutuksetkin ostetaan
liikeperiaatteilla toimivilta konsulttifirmoilta.
Valtion rahaa satsataan myös työllistämistukiin ja työkokeiluihin. Suorat
työllistämistuet ovat tilapäistarpeessa hyvä asia, työtön saa tes:n mukaista palkkatyötä. Nimittäin, jos jostakin
työpaikka löytyy! Myös ammatillinen työvoimakoulutus on hyvä asia silloin, kun
kysymyksessä on aito tarkoitus alan vaihtoon. Mutta sellainen työvoimakoulutus,
mitä ylläpidetään järjestämisen pakosta ilman reaalista
työllistymismahdollisuuksia, on yhteiskunnan rahojen hukkaan heittoa.
Päivärahan menettämisen pelosta on työttömän turhanaikaiseen koulutukseen pakko
osallistua ja olla mukana tuottamassa järjestävälle konsulttifirmalle
liikevoittoa. Useilta koulutukseen osallistuneilta työttömiltä olen saanut
katkeransävyisiä palautteita!
Entäs sitten työllisyyskokeilut? Työtön saa korotettua
päivärahaa, jos suostuu kokeilemaan jotakin soveltavaa työtä muutaman kuukauden
ajan. Kuulostaa ihan hyvältä, mutta onko se sitä? Kunnat ovat tehneet
palkattomasta työttömästä tilapäistyövoimaa korvaavan työvoimareservin.
Virkamiehet kehuvat, että halvaksi tulee, kun palkkaa tehdystä työstä ei
tarvitse maksaa. Työtön joutuu päivärahakarenssin pelossa alistumaan
laillistetuksi halpatyövoimaksi. Ei ihme, jos tässä rallissa työttömän
itsetunto joutuu lujille.
Niin, onkohan meillä enää köyhän ja työttömän näkökulmasta katsottuna
olemassakaan puolustettavaa hyvinvointivaltiota. Suomalainen hyvinvointivaltio
on rakennettava uudelleen. Ja hyvinvoinnin perustana tulee olla kunnon
palkkatyö eikä erilaisin tukipalkkioin ja avustuksin rakennettu pykäläviidakko,
jota eivät asiantuntijatkaan enää hallitse.

Matti Semi kansanedustajaehdokas (vas)