Keskustelimme eduskunnassa eilen opposition yhteisestä välikysymyksestä koskien ammatillisen koulutuksen leikkauksia. Ammatilliseen peruskoulutukseen kohdennetaan 190 miljoonan euron määrärahan säästö vuodesta 2017 lukien. Säästö toteutetaan siten, että rahoituksen perusteena käytettävä opiskelijoiden enimmäismäärä säädetään 12,44 prosenttia koulutuksen järjestämislupien mukaista kokonaisopiskelijamäärää alemmalle tasolle.
Hallitus ja etenkin kokoomuslainen opetusministeri Sanni Garhn-Laasonen keskittyi perustelemaan jättimäisiä koulutusleikkauksia sillä, että edellinenkin hallitus on tehnyt niin. Ministeriltä on tainnut unohtua sellainen pikkuseikka, että hänen puolueensa kokoomus oli edellisen hallituksen johtaja ja pääministeripuolue. Kokoomus on ainoa puolue eduskunnassa, joka kantaa harteillaan sekä edellisen hallituksen, että nykyisen hallituksen koulutusleikkauksia.
Kaikki tämä siitäkin huolimatta, että kaikki eduskuntapuolueet – kokoomus etunenässä – sitoutuivat ennen eduskuntavaaleja siihen lupaukseen, että koulutuksesta ei leikata. Koulutuslupauksesta tulikin koulutuspetos.
Välikysymyksessä huomautetaan, että ammatillisten oppilaitosten arjessa leikkaukset näkyvät koulutustarjonnan supistumisena, lähiopetuksen vähenemisenä ja henkilöstövähennyksinä. Pahimmillaan joihinkin oppilaitoksiin kohdistuu jopa 16 %:n leikkaus. Leikkausten takia YT-neuvottelut tuotannollis-taloudellisin syin on käyty 102 ammatillisessa oppilaitoksessa. Henkilöstövähennystarve on noin 2 800 henkilötyövuotta. Henkilöstövähennykset ja yt-neuvottelut ovat käynnissä ja jatkuvat edelleen.
Lisäksi lähiopetuksen määrän väheneminen vaarantaa jo nyt ammattitaidon hankkimisen ja jatko-opintokelpoisuuden. Viikkotuntimäärä oli jo vuonna 2013 pudonnut 28 tuntiin aiemmasta 32 tunnista. OAJ:n kyselyn mukaan opetusta annettiin keskimäärin 22—24 viikkotuntia. Leikkausten myötä monilla aloilla tuntimäärä putoaa jo alle 20 tuntiin. Myös ryhmäkoot kasvavat.
Koulutus- ja sivistystasomme rappeuttamisen lisäksi ammatillisen koulutuksen leikkaukset mietityttävät erityisesti työllisyysnäkökulmasta. Hallituksen työllisyystavoite on 72%. Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lopulla oli avoimia työpaikkoja runsaat 26 000. Vastaavasti tammikuussa 2017 työttömiä oli 240 000. Heistä nuoria alle 25 vuotiaita oli 63 000. Tilastosta huomaa sen, että työvoiman ja avoimien työpaikkojen epäsuhta on ilmiselvä.
Kun tähän ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan euron leikkaukseen lisätään nuorten osaamisohjelman vuosien 2015-207 leikkaukset nuorisotakuusta, niin kyse on yli 310 miljoonan euron leikkauksesta nuorten ammattiin valmistumisesta ja työllistymismahdollisuudesta. Tämä ihmetyttää etenkin huomioiden hallituksen työllisyystavoitteen. Kuinka hallitus aikoo varmistaa koulutuksen laadun niin, että avoimet työpaikat ja ammatillinen koulutus kohtaa toisensa ja miksi pitää ammatillisen koulutuksen opetusta silloin vähentää?