Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen käynnistää pääsiäisen jälkeen selvityksen mahdollisuudesta kaksoiskuntalaisuuteen. Taustalla on havainto siitä, että asuminen kahdella tai useammalla paikkakunnalla on yleistynyt. Kakkospaikkakunnalla käytetään myös entistä enemmän palveluita. Silti esimerkiksi verot maksetaan kuitenkin edelleen vakituiseen asuinkuntaan, vapaa-ajanasunnosta perittävää kiinteistöveroa lukuun ottamatta.

Selvityksen onkin tarkoitus kartoittaa muun muassa sitä, voitaisiinko kunnallisverotusoikeus jakaa jollakin tavoin kahdelle kunnalle.

Verotusasia on kiperä, kuten ministeri Vehviläinenkin toteaa.  Joka tapauksessa on hyvä, että asiaa selvitetään. Mielestäni sitä tulee samalla pohtia myös asumista laajemmin.

Esimerkiksi: Voisiko työssäkäyntialueella olla jonkinlainen tuloverotusoikeus? Vaikkapa matkailualalla on sesonkiaikana erittäin paljon työntekijöitä muualta kuin kyseiseltä paikkakunnalta Suomesta. Tällaisia kohteita löytyy etenkin Lapista ja Itä-Suomesta. Näissä kohteissa työntekijän palkkaverot useiden työntekijöiden osalta maksetaan kotikuntaan ja työpaikan kehittämisessä ja investoinneissa mukana ollut kunta jää siltä osin niistä verotuloista nuolemaan näppejään. Tätäkin olisi selvityksessä hyvä pohtia.

Entä mitä kaksoiskuntalaisuus voisi tarkoittaa julkispalveluiden ja kansalaisoikeuksien kannalta? Ne määrittyvät myös pitkälti vakituisen kotikunnan mukaan.  Jos henkilö asuu suuren osan ajastaan useammassa paikassa, pitäisikö kyseisen kunnan osallistua myös hänen palveluidensa järjestämiseen? Voisiko lasten koulutuskunnan valita vapaasti? Miten äänestysoikeus kuntavaaleissa?

Jotkut työskentelevät tai asuvat suuren osan vuodesta useammassa kuin kahdessa kunnassa. Kuinka tällaisten monikuntalaisten oikeudet, velvollisuudet ja veronmaksupaikka määritettäisiin? Entä miten maakuntauudistus vaikuttaa tilanteeseen? Toivon selvitysryhmän pohtivan asiaa ennakkoluulottomasti.