Viime viikolla Vasemmistoliitto ilmoitti, että teemme yhdessä SDP:n ja Vihreiden kanssa välikysymyksen hallituksen työllisyyspolitiikasta. Välikysymyksessä todetaan viisaasti, että vastikkeellisuuden lisääminen, sopimusoikeuden rajoittaminen ja pakkolait ovat enemmän menneiden vuosisatojen kuisketta kuin ratkaisu työelämän todellisiin ongelmiin.

Olen erityisen huolissani siitä, että pitkäaikaistyöttömien osuus työnhakijoista kasvaa. Tilastokeskuksen mukaan lokakuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 113 100, mikä on 19 700 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömistä oli 50 000, mikä on 8 100 enemmän kuin vuosi sitten.

Pitkittynyt työttömyys on suuri riski terveydelle ja hyvinvoinnille. Työttömät sairastavat sekä fyysisesti että psyykkisesti enemmän kuin työlliset ja työttömyyden kestolla on suuri merkitys työttömien hyvinvoinnille. Tehokas puuttuminen pitkäaikaistyöttömyyteen on siis avainasemassa taistelussa jo pitkään jatkunutta terveyserojen kasvua vastaan. Tiedämme, että uudelleen työllistyminen, varsinkin pysyvään työsuhteeseen parantaa hyvinvointia.

Terveyserojen kasvu näkyy esimerkiksi yhä suurenevina eroina eri tuloluokkien elinajanodotteessa.   Hyvätuloisella eläkeläisellä on todennäköisemmin edessään huomattavasti enemmän terveitä eläkevuosia kuin pienituloisella. Alimpaan tuloviidennekseen kuuluva mies kuolee 12 vuotta aiemmin kuin ylimpään viidennekseen kuuluva mies. Emme voi puhua enää tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, koska elinajanodotteessa on näin merkittäviä eroja.

Hallitus päätti juuri, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksut nousevat vuodenvaihteessa noin 30 prosenttia. Tämä päätös kasvattaa entisestään terveyseroja työttömien ja työllisten välillä. Hallituksen omassa taustamuistiossa todetaan, että korkeimpien asiakasmaksujen kielteiset vaikutukset korostuvat pienituloisilla ja paljon palveluita käyttävillä henkilöillä, joilla maksukatto ei kuitenkaan vielä täyty. Lisäksi muistiossa tunnustetaan, että pienituloisempien palvelujen käyttäjien kohdalla korotus saattaisi lisätä tarvetta turvautua toimeentulotukeen. Työllisyyttä ei todellakaan kasvateta hankaloittamalla pitkäaikaistyöttömien sosiaali- ja terveyspalvelujen saamista ja tekemällä näin ihmisistä entistä sairaampia.

Pitkäaikaistyöttömyyden hoitoa hankaloittavat myös riittämättömät valtion työllisyysmäärärahat. Sipilän hallitus leikkaa työllisyysmäärärahoja peräti 50 miljoonaa euroa verrattuna tämän vuoden tasoon. Leikkaamisen sijasta määrärahoja olisi tarvittu 100 miljoonaa euroa lisää. Työllisyydenhoito on tehokkain keino huolehtia ihmisten sosiaaliturvasta ja toimeentulosta. Työllisyysmäärärahojen leikkaaminen tarkoittaa sosiaalimenojen kasvua ja syrjäytymisen lisääntymistä. Tämä tulee pitkällä aikavälillä kalliiksi.