Olen huolissani pienyrittäjien tilanteesta keskellä koronakriisiä. Osana kriisin hoitoa ja jälkihoitoa pitäisi saada toimenpidepaketti pienyrittäjien aseman helpottamiseksi.

Olen saanut huolestuneita viestejä esimerkiksi naisvaltaiselta hius- ja kauneudenhoitoalalta, jota korona on kurittanut urakalla. Naisten omistamat yritykset ovat valtaosin pieniä ja monet naiset toimivat yksinyrittäjinä. Tällöin myös taloudellisten riskien kantaminen on yksinäistä hommaa.

Hallitus on myös tehnyt toimia, joilla yrittäjien vaikeaa asemaa koronakriisissä on helpotettu. Yrittäjät on tuotu väliaikaisesti työttömyysturvan piiriin. Vasemmistoliitto myös toivoo, että tätä jatketaan kriisin pitkittyessä.  Monella pienyrittäjällä tulot ovat heikommat kuin suomalaisilla keskimäärin ja korona on vaikeuttanut merkittävästi yritysten toimintaa.

Vasemmistoliitto on esittänyt useita pienyrittäjien asemaa parantavia uudistuksia jo ennen korona-ajan haasteita. Pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien asemaa parannetaan ottamalla käyttöön työttömyysturvan ennakkopäätösjärjestelmä ja yhdistelmävakuutus, joka mahdollistaa sekä palkka- että yrittäjätulojen vakuuttamisen yhtäaikaisesti. Vasemmistoliiton pitkänlinjan tavoite, eli perustulo helpottaisi myös pienyrittäjien asemaa.

Vahva hyvinvointivaltio on pääomavaltaisten suuryritysten hallitsemilla markkinoilla tärkeä tuki myös työllään eläville pienyrittäjille. Yrittäjät ovatkin keskenään hyvin erilaisissa asemissa, mikä pitäisi paremmin huomioida esimerkiksi silloin, kun puhutaan yrittäjämyönteisyydestä tai yrittäjyyskasvatuksesta. Muutaman naisen pieni yritys on aivan erilaisessa asemassa kuin suurta hoivabisnestä pyörittävä ketju.

Pieniä yrityksiä on tuettava yksinkertaistamalla sosiaaliturvaa ja tuloverotusta. Vasemmistoliiton tavoitteena on keventää työn verotusta pieni- ja keskituloisilla sekä lisätä verotuksen progressiota ja kiristää omaisuuksien verotusta. Tämä on tärkeää myös pienyrittäjien toimeentulon kannalta. Pienyrittäjien aseman vahvistaminen on oltava vahvasti mukana myös sosiaaliturvan uudistamisessa.  

Pienten yritysten asema on hankala monesti myös julkisissa hankinnoissa, koska ne jäävät hintakilpailussa monesti jalkoihin. Pienten, paikallisten yritysten tukeminen julkisissa hankinnoissa on kuitenkin tärkeää alueiden hyvinvoinnin, työllisyyden ja niiden kotikunnalleen maksamien verojen vuoksi.

Olemme vasemmistoliitossa vaatineet sitä, että julkisissa hankinnoissa ei tuijoteta vain hintaa. Yhtä tärkeää olisi myös huolehtia hankintojen ympäristökestävyydestä, yhteiskuntavastuusta ja oikeudenmukaisista työehdoista. Uskon, että tämä parantaisi myös pienyrittäjien asemaa julkisissa hankinnoissa.  

Jätän tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen aliurakoitsijoiden aseman parantamisesta tilanteessa, jossa pääurakoitsija menee konkurssiin. 

Monissa kunnissa on menossa esimerkiksi suuria kouluremontteja, jotka toteutetaan alihankintoina, eli sopimusketjuina. Tällöin yritys solmii sopimuksen hankkeen toteuttamisesta tilaajan, eli kunnan kanssa. Tämän jälkeen yritys tilaa osasuorituksena esimerkiksi koulun ikkunaremontin urakoitsijalta, eli alihankkijalta.

Yritys ja aliurakoitsija solmivat erillisen sopimuksen. Kyse on siis kahdesta itsenäisestä sopimuksesta, eikä päähankkeen tilaaja ja alihankkija siten ole keskenään lähtökohtaisesti sopimussuhteessa. Heillä ei siis ole toisiinsa nähden oikeuksia ja velvollisuuksia.

Suuri ongelma sopimusketjuissa on, että mikäli yritys menee konkurssiin, ei alihankkija voi vaatia tilaajalta saataviaan. Se ei pahimmassa tapauksessa saa niitä myöskään yrityksen konkurssipesältä. Tämän vuoksi alihankkijat joutuvat kohtuuttoman vaikeaan tilanteeseen, ja sopimusketjut tuovat heille liian paljon epävarmuutta ja riskejä.

Kysyn kirjallisessa kysymyksessäni, miten pääurakoitsijan konkurssitilanteessa aliurakoitsijan asema voitaisiin turvata nykyistä paremmin ja minkälaisia lainsäädännön muutoksia tähän tarvitaan.

Monet alihankkijat ovat pieniä yrityksiä, joiden toiminta joutuu vakaviin vaikeuksiin, jos ne eivät saa rahojaan pääurakoitsijan mennessä konkurssiin. Kyseessä voi olla kymmenien tuhansien eurojen tai jopa sitä suurempiakin saatavia. Tämän tilanteen korjaamisessa on siis kyse monesti nimenomaan pienten yritysten toiminnan edellytysten parantamisesta. Varsinkin julkisissa hankinnoissa on toimittava esimerkillisesti tässäkin, eli alihankintaketjut eivät saa pistää ketään kohtuuttomaan asemaan.  

Työllisyyspolitiikassa keskitytään vihdoin osaamisen, työolojen ja työkyvyn parantamiseen. Tämä hallitus ei edusta ajattelua, jossa ihmisiä kyykytetään, pompotellaan ja ajatellaan, että jokaisen on pärjättävä vain omillaan. Tästä esimerkkinä on uusi, kokonaan valtion omistama Työkanava Oy. Sen tavoitteena on työllistää heikoimmassa asemassa olevia osatyökykyisiä ja tukea heidän siirtymistään avoimille työmarkkinoille.

On hienoa, että osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä otetaan tällainen ryhtiliike. Vasemmistoliiton mukaan täsmätoimia tarvitaan erityisesti nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työllistämiseksi. Viime kädessä julkisen sektorin tulisi taata työpaikka osatyökykyisille ja yli vuoden työttömänä olleille.

Työkanava Oy:n kautta edistetään työllisyyttä helpottamalla osatyökykyisten pääsyä työmarkkinoille. Hallitus tukee kaikkien oikeutta työhön, omien vahvuuksien hyödyntämiseen, toimeentulonsa hankkimiseen, yhteisöllisyyteen ja syrjäytymisen välttämiseen. Kysymys on ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Osatyökykyiset ovat hyvin moninainen ryhmä, ja yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen on varattava riittävästi resursseja.

Tällä hetkellä Suomessa on noin 50 000 – 60 000 vähintään osittaiseen työskentelyyn pystyvää ja vammaista henkilöä, jotka haluaisivat tehdä työtä. Heistä noin puolet ei ole onnistunut työllistymään lainkaan. Hankalimmassa asemassa ovat ne, joiden työllistymismahdollisuuksia vähentävät vamman tai sairauden lisäksi yli 55 vuoden ikä ja matala koulutustaso. Työkanava Oy auttaa erityisesti osatyökykyisiä, joille välityömarkkinat ovat viimeinen mahdollinen vaihtoehto. TE-toimisto tekee kokonaisarvion ja ohjaa palveluun, kun kaikki muut keinot on käytetty.

Työntekijät palkataan suoraan yhtiön palvelukseen työsuhteeseen. Henkilön palkkaus ja muut työehdot määräytyisivät työlainsäädännön ja sovellettavan työehtosopimuksen mukaisesti. Työ on ensisijaisesti avustavaa työtä ja suorittavia tehtäviä esimerkiksi suurkeittiöissä, rakennusalalla, puhdistuspalveluissa ja hoivatehtävissä. Työkanava keskittyisi ainakin alussa välittämään työntekijöitä muiden työnantajien palvelukseen. Lakiesitys kuitenkin mahdollistaa myös yhtiön tuotannollisen toiminnan ja tytäryhtiöt. Toimintaa on kuitenkin harjoitettava siten, ettei se vääristä kilpailua avoimilla markkinoilla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hinnoittelun tulee olla markkinaehtoista.

Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien osatyökyisten työllistymistä parannetaan hallituksen toimesta myös monin muin keinoin: TE-toimistoihin lisätään työkykykoordinaattoreita ja TE-palvelupiloteissa parannetaan TE-palvelujen osuvuutta osatyökykyisille. Osatyökykyisten työllistymisen näkökulma on mukana hankinnoilla työllistämisen vauhditusohjelmassa sekä juuri perustetun yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen toiminnassa. Meneillään on myös TE-palvelujen uudistustyö.

Vasemmistoliiton tavoitteena on ottaa käyttöön myös palkkatukimalli, jolla kannustetaan yrityksiä rekrytoimaan pitkäaikaistyöttömiä, osatyökykyisiä ja nuoria työttömiä sivukuluja alentamalla. On kuitenkin samalla koko ajan varmistettava, että purkaamme Suomeen syntyneitä ilmaistyömarkkinoita, joissa palkkatyötä vastaavaa työtä teetetään harjoittelijoita ketjuttamalla sekä kuntouttavalla työtoiminnalla. Meille tärkeä periaate on, että työstä maksetaan kohtuullinen palkka oli ihmisen työmarkkina-asema mikä vaan. Tästä emme Vasemmistoliitossa tingi.

Eduskunta käsitteli tänään valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selontekoa. Pidin täysistunnossa Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron.

Selonteko nostaa jälleen esiin sen, että sisäinen turvallisuus on ennen kaikkea eriarvoisuuskysymys.

Rikollisuuden taustatekijöitä sekä tekijöiden että uhrien kohdalla ovat esimerkiksi heikko sosioekonominen asema ja ongelmien ylisukupolvisuus. Vasemmistoliitto korostaa, että eriarvoisuuden johdonmukainen purkaminen eli rikollisuuden juurisyihin puuttuminen on tehokkainta turvallisuuspolitiikkaa.

Avaintekijöitä eriarvoisuuden purkamisessa ovat esimerkiksi laadukas koulutus, riittävä sosiaaliturva ja saavutettavat peruspalvelut. Jokaisen tulee voida luottaa siihen, että yhteiskunta tukee hädän hetkellä ja viranomaisilta saa tarvittaessa apua.

Selonteon tavoite on varmistaa sisäisen turvallisuuden kehittyminen niin, että Suomi on entistä turvallisempi maa kaikille ihmisille ja ihmisryhmille. Vasemmistoliitto pitää tärkeänä, että sisäistä turvallisuutta tarkastellaan laaja-alaisesti: huomiota on kiinnitettävä esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyteen, poliisin voimankäytön oikeasuhtaisuuteen, äärioikeiston ja rasismin uhkaan sekä ilmastonmuutokseen ja ympäristökatastrofeihin.

Vain ymmärtämällä aidosti sisäisen turvallisuuden monialaisuuden voimme todella kehittää Suomea turvallisemmaksi kaikille. Puretaan eriarvoisuutta, kasvatetaan luottamusta, lisätään osallisuutta, resursoidaan laadukkaat palvelut, kehitetään yhteistyötä ja torjutaan myös tulevaisuuden uhkia.

Sillä kuten selonteossakin sanotaan: turvallisuusongelmien juurisyihin vaikutetaan tehokkaasti erityisesti muilla kuin turvallisuusviranomaisten toimilla.