Tämän viikon kuuma aihe on ollut uusien tiedustelulakien käsittely, jota hallitus haluaa kiirehtiä. Asia on todella tärkeä ja sen eteenpäin vieminen vaatii todellista huolellisuutta. Nyt on kyse laajamittaisista tiedustelutoimivaltuuksista, joilla on vaikutusta yksilöiden perus- ja ihmisoikeuksien suojaan, ennen kaikkea yksityisyyden suojaan.  

Kansallinen turvallisuus on painava intressi, mikä kannattaa huomioida lain käsittelyssä. Poliisilla on jo nykyisin käytössään voimakkaat valtuudet rikosten estämiseksi. Muun muassa televalvontaa voidaan käyttää tuomioistuimen luvalla tai kiireisissä tapauksissa jo ennen tuomioistuimen lupaa. Nyt kyse ei kuitenkaan ole rikosten vaan kansallisen turvallisuuden uhkien torjunnasta.

Tiedustelulakien tulee olla tarkasti kohdennettuja, jotta ne ovat hyväksyttäviä ihmisten perusoikeuksien näkökulmasta. Ihmisten perustuslaillisia oikeuksia ei saa loukata. Tiedusteluviranomaisten valvontaa ja yksilön oikeussuojaa varten ollaan perustamassa eduskuntaan tiedusteluvalvontavaliokunta ja uusi viranomainen tiedusteluvaltuutettu. Tosin riittämättömät henkilöstöresurssit voivat rajata vahvoillakin toimivaltuuksilla varustetun tiedusteluvaltuutetun toiminnan mahdollisuuksia.

 Tiedusteluvalvontavaliokunta tuo eduskuntaan uuden toimialueen.  Valiokunnan työ tulee olemaan äärimäisen salattua, samoin tuomioistuinten lupakäsittelyt. Lakiehdotusten mukaan tiedustelun kohteeksi joutuneen henkilön tulisi lähtökohtaisesti saada tieto häneen kohdistuneesta tiedustelumenetelmästä, tosin ilmoitusta voidaan lykätä, eikä yksilön tiedonsaantioikeus olisi läheskään ehdoton.

 Nyt on myös muistettava, että Euroopassa on viime vuosina tapahtunut terrori-iskuja myös maissa, joissa on jo valmiiksi laajat massavalvontaoikeudet (esim. Ranska, Iso-Britannia, Ruotsi).  Suomen on rakennettava oma tiedustelulait harkiten ja kuunneltava tarkasti kaikkia mahdollisia asiantuntijoita, jotta laeista tulisi oikeudenmukaisia ja turvallisuutta lisääviä.

 Entä lain taloudelliset vaikutukset? Tämän tiedustelulain toteuttaminen vaatii lisää miljoonia pelkästään suojelupoliisin toimintaan. Miten tämä katetaan, on edelleen osin kysymysmerkki. Mittavia lisäresursseja vaativat uudet tiedustelumenetelmät eivät saa missään nimessä tarkoittaa lisäleikkauksia perinteisempään poliisin kenttätyöhön. Tällaiset leikkaukset vain heikentäisivät ihmisten turvallisuutta ja viranomaisavun saantia. Jo nyt poliisiin kohdistuneet leikkaukset ovat johtaneet siihen, että viranomaisvoimavaroja keskitetään isoimmille paikkakunnille. Harvaan asutut alueet ovat jääneet varjoon ja niiden asukkaat ovat menettäneet viranomaispalveluja. Näin tässä uudistuksessa ei saa käydä. Senkin vuoksi lait pitää käsitellä huolella, jotta myös perinteinen viranomaistoiminta saadaan turvattua kaikkialla Suomessa.

Julkaistu Warkauden Lehdessä 24.2.2018

On se hienoa, että ystävänpäivä löytyy vuosittain kalenterista
Siellä se välittää tiedon toistemme muistamisesta
Mutta olemmeko unohtaneet jotain aivan tärkeää asiassa tässä
Muistammeko kuinka ne yksinäiset pärjää elämässä?
Tiedämmekö, onko jokaisella ihmisellä sitä ystävää aitoa
jolta hädänhetkellä löytyy sitä oikeata auttamisen taitoa
Mietin sitä, löytyvätkö ystävät yksinäisille lapsille tai nuorille
tai miten toivotamme asiamme yksistään elävälle papalle tai muorille
Sekä niille hädässä oleville aikuisille, joilta aito ystävä puuttuu
Kuka hälle ystävänpäivän toivotuksen lähettäjäksi muuttuu
Kun elämä on yksin asumista ja olemista
Ja korttia et voi lähettää johtuen rahan puuttumisesta
Elämä silloin saattaa olla yksinäistä ja haikeaa
ja aidon ystävän tai läheisten muistaminen on tosi vaikeaa
Siksi meidän pitää muistaa, ettei ystävänpäivä vietetä vuoksi markkinoiden ja korttien
Vaan siksi, että me jokainen käymme läpi oman inhimillisyyden ja sydäntemme porttien
Vaikeuksien keskellä muistamme läheisiämme, kuka tahansa hän onkaan
Sillä ystävällisyyden pitää saada läheisten auttamisen aikaan
Muistettava myös niitä, jotka yksinäisiä ovat ja istuvat kotonaan vaan
Sen tähden tämän toivotuksen teille kaikille mä jaan

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE

Eduskunnassa tällä hetkellä liikenneverkkotyöryhmä selvittää, kuinka Suomessa päästään liikenteen osalta vuoden 2030 päästötavoitteisiin. Tässä yhteydessä nostin esille sisävesiliikenteen roolin ja sen mahdollisen tehostamisen Itä-Suomen osalta.

Nyt näyttää siltä, että sisävesiliikenteen kehittäminen on jäänyt muun liikenneverkon kehittämisen jalkoihin ja olen huolissani siitä.

Sisävesiliikenne on tärkeää etenkin Itä-Suomelle. Saimaan kanava yhdistää Itä-Suomen Suomenlahteen ja Venäjään. Vientimahdollisuuksien parantuminen Venäjän ja Suomenlahden kautta mahdollistaisi työpaikkojen syntymisen ja säilymisen sekä vientialojen koulutusmahdollisuuksien pysymisen ja kehittämisen alueellamme.

Saimaan kanavan käynnissä oleva remontti ei vastaa siihen ongelmaan, että kanavan sulkujen etäisyys estää suurten alusten liikkumisen. Suunnitelma sulkujen pidentämiseksi on jo olemassa. Tarvitaan vain päätös investoinnista. Päätös täytyy tehdä pian, jotta alusinvestoinnit täyttävät nykyajan vaatimukset tavaran kuljetuksen ja myös sisävesimatkailun tarpeisiin.

Saimaan kanavan syväväylä ulottuu Kuopioon ja Joensuuhun saakka. Syväväyläverkoston tehokkaampi käyttö ja laajentaminen muun muassa siltakorkeutta nostamalla parantaisi Itä-Suomen elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä. Näin teollisuuden kuljetukset liikkuisivat tehokkaammin. Syväväyläverkoston ohella Itä-Suomessa on myös jo valmis satamaverkosto, jonka käyttöä voitaisiin näin tehostaa!

Suomen päästövähennystavoitteista valtaosa kohdistuu liikenteeseen. Sisävesiväylien kehittäminen vähentäisi painetta tieliikenneväylien jatkuvan korjausvelan kasvulta ja vähentäisi kuljetusten ilmastopäästöjä.

Tein asiasta hallitukselle kirjallisen kysymyksen.

Historia on vahvasti läsnä erilaisissa juhlavuosissa. Näin oli viime vuonnakin, kun Suomi juhli 100-vuotista itsenäisyyttään. Itsenäisyyden juhlavuonna korostui kansakuntaa yhdistävien asioiden muistaminen. Vuosi 2018 tuo eteemme kipeämpiä muistoja, kun sisällissodan alkamisesta tulee tammikuun lopussa 100 vuotta.

Sisällissotaa on kutsuttu haavaksi, joka jakoi kansan vuosikymmeniksi kahtia. Näin kävi myös kotikaupungissani Varkaudessa, missä sisällissodan uhrien lukumäärä suhteessa väkilukuun oli merkittävä.

Uhreista useat sadat olivat punaisia, jotka kuolivat teloituksissa, ”Huruslahden arpajaisissa”. Muistan vielä ajan, jolloin Varkaudessa oli alue, mihin ei työläisperheen lapsilla ollut asiaa mennä. Myös kuntien yhteistyössä näkyi pitkään poliittinen kahtia jakautuminen.

100 vuotta on pitkä aika, mutta onko se tarpeeksi pitkä aika kansallisen trauman parantamiseen? Tässä riittää tälle vuodelle pohdittavaa, kun sisällissotaa muistellaan ja tulkitaan.

Kun miettii 100 vuoden takaista sisällissotaa ja sen julmuuksia, niin yksi asia nousee päällimmäiseksi. Se on rauhan ja rauhantyön merkitys. Itsenäisyyspäivinä meillä on muisteltu erityisesti aikoja, kun itsenäisyys oli vaarassa, eli talvi- ja jatkosotaa. Yhtä tärkeää on mielestäni muistella myös kansakunnan ja hyvinvointivaltion rakentamista rauhan ajalla ja tämän työn jatkamista. Suomi ei olisi hyvinvointivaltio ilman äitiyspakkauksia, lasten päivähoitoa, koulutusta, julkista terveydenhoitoa tai toimivia työmarkkinoita, missä yhdessä sovitaan hyvinvoinnin jakamisesta.

Suomessa on ymmärretty, että rauhaa ei rakenneta asevarustelulla vaan tekemällä päätöksiä, jotka kasvattavat tasa-arvoa. Tässä työssä Vasemmisto on saanut aikaan tasa-arvoon johtaneita lakeja sekä päätöksiä niin perhepolitiikassa kuin työmarkkinoilla. Näistä saavutuksista pitää olla kiitollinen ja ylpeä. Historia on hyvä tuntea, myös kipeimmät puolet on tunnettava ja niistä on otettava oppia, jottei toisteta samoja historiassa tehtyjä virheitä.

Tammikuussa edessämme on myös presidentinvaalit. Presidentti nähdään Suomessa arvojohtajana, jonka tehtävä on yhdistää kansaa. Kainuulaisena, korpikansan kasvattina Merja Kyllönen tuo vaaliteemoissaan hyvin esille sen, miten kansakunnan eheys ja rauha rakentuvat tasa-arvosta. Hän tietää rauhan ja hyvinvoinnin merkityksen ihmisten elämään!

Kolumni on julkaistu 10.1.2018 Savon-Sanomissa ja Karjalaisessa