Ministeri Aino-Kaisa Pekonen käynnisti juuri yhden ihmisten arjen sujuvuuden kannalta merkittävimmistä 2020-luvun uudistuksista. Hallitusohjelmassa todetaan, että sosiaaliturvan uudistamisessa olennaista on parantaa järjestelmän luotettavuutta, kattavuutta ja ymmärrettävyyttä. Vasemmistoliitolle on tärkeää, että uudistus toteutetaan oikeudenmukaisesti perusturvan tasoa heikentämättä.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on paikoin niin monimutkainen ja vaikeaselkoinen, että ihmiset jättävät hakematta heille kuuluvia etuuksia. Tämän vuoksi koko prosessi hakukaavakkeista lähtien on selkiytettävä ja yksinkertaistettava. Lisäksi iso ongelma on järjestelmän ennakoimattomuus. Pieniä pätkiä töitä voi olla todella vaikea ottaa vastaan, jos koko perheen talous menee solmuun sen takia. Esimerkiksi lyhytaikaiset sijaisuudet katkaisevat työttömyyspäivärahan. Sijaisuuden tehtyään työtön voi joutua odottamaan kohtuuttomia aikoja palkkaansa ja palkkatietoja. Pitkät rahattomuusjaksot hankaloittavat kohtuuttomasti arkea, vaikka muuten sijaisuuksien tekeminen voi olla oman osaamisen ylläpitämisen kannalta tärkeää. Sosiaaliturvajärjestelmän on oltava sellainen, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa, helppoa ja sujuvaa.

Uudistuksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että se tehdään ajan kanssa ja siihen sitoutetaan kaikki eduskuntapuolueet parlamentaarisessa komiteassa.  Vaikka uudistukseen on varattu kaksi hallituskautta, se ei tarkoita, etteikö konkreettisia parannuksia tulisi jo aiemmin. Aina, kun komitea löytää parannuskeinoja sosiaaliturvajärjestelmään, ne pistetään toimeen. Asiassa edetään siis määrätietoisesti ja tuloksia tehden.

On hienoa, että hallitus tarttuu rohkeasti isoihin, rakenteellisiin uudistuksiin. Tämä on pitkäjänteistä ja järkevää politiikkaa. Meidän on nyt tarkasti perattava sosiaaliturva läpi ja katsottava, miten se sopii yhteen alati muuttuvan työelämän ja ihmisten hyvin erilaisten ja nopeasti muuttuvienkin elämäntilanteiden kanssa. Olen ministeri Pekosen kanssa samoilla linjoilla siitä, että järjestelmästä on tehtävä sellainen, että työtä on helppo ottaa vastaan. Sen on oltava palkitseva, ei lannistava. Tämä on hyvä punainen lanka koko uudistustyölle.

Kolumni julkaistu 4.3.2020 Karjalaisessa ja Savon Sanomissa.

Iltalehti uutisoi tiistaina 18.2 kuinka valtionavut jakautuvat kunnittain. Otsikko oli tosi harhaanjohtava: ”Näin rikkaat kunnat rahoittavat köyhempiään- Katso kotikuntasi tilanne Helsingille ylivoimainen lasku muista”. Alaotsikko oli: ”Helsinki maksaa tasausjärjestelmän kautta 373,4 miljoonaa euroa muualle Suomeen”.

Ensinnäkin minusta on hyvä palauttaa mieleen, että valtionosuudet ovat valtion verotulorahaa. Kunnat eivät sitä siis omista, eli Helsinki ei sitä ole menettänyt. On hyvä muistaa myös, että valtionosuudet on tarkoitettu auttamaan niitä kuntia, jotka eivät muuten pysty täyttämään asukkaittensa perustuslaillisia peruspalveluita.

Helsingin asema Suomen pääkaupunkina on tuonut sinne paljon yhteiskunnan tarvitsemia hallintotyöpaikkoja. Hajasijoittamisesta on puhuttu pitkään. Todellisuudessa Helsingin hallinto on onnistunut estämään useita valtionhallinnon hajasijoittamisia. Näistäkin työpaikoista Helsinki ja kaikki pääkaupunkiseudun kunnat hyötyvät kunnallisveron kautta.

Lisäksi valtio on satsannut Helsinkiin erilaisia valtionavustuksia satoja miljoonia euroja esim. kulttuuripaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon. Näistä satsauksista saavat nauttia pääasiassa pääkaupunkiseudun asukkaat.

Lopuksi on hyvä tarkastella sitä, mistä raha Suomeen tulee. Tarkoitan rahaa, millä kustannetaan julkiset palvelut, joita kaikki tarvitsemme. Tärkein lähde on ja tulee olemaan viennin arvo. Vuoden 2018 viennin tilastoista ilmenee, että Uudenmaan osuus on 29 prosenttia eli vajaa kolmannes. Asukasta kohden viennin Uudenmaan arvo oli 12500 e/as/v tuona aikana. Vastaava viennin arvo asukasta kohden Varkaudessa oli n. 30 000 e/as/vuosi. Uudellamaalla julkisen alan työpaikkoja on n. 184 000, joista Helsingissä lähes 100 000, mikä on noin kolmannes Helsingin työpaikoista.

Pohjois-Savon osalta vientiluvut ovat myös mielenkiintoiset. Kokonaisvienti maakuntamme alueelta vuonna 2018 oli 1507 miljoonaa euroa. Siitä Varkauden ja Iisalmen seudun osuus 1200 miljoona, mistä molempien osuus n. 600 miljoonaa euroa.

Tarkastellessa viennin arvoa suhteessa asukaslukuun me varkautelaiset voimme huoletta todeta, että kyllä me asukasta kohden valtiolle enemmän annamme kuin sieltä takaisin saamme!

Vasemmistoliiton kansanedustajat Jari Myllykoski, Juho Kautto, Matti Semi ja Johannes Yrttiaho sekä SDP:n kansaedustajat Katja Taimela ja Raimo Piirainen vetoavat edelleen hallitukseen työehtoshoppailun estämiseksi lopullisesti. Kansanedustajat kysyvät jättämässään kirjallisessa kysymyksessä ovatko olemassa olevat lait riittämättömiä tilanteissa, joissa työntekijä törmää vakituisessa työssään ja muuttumattomissa työtehtävissä työnantajan yksipuoliseen tavoitteeseen alentaa palkkoja työehtosopimusta vaihtamalla. Tänä syksynä olemme seuranneet muun muassa Postin ja Arkean pyrkimyksiä työehtosopimusshoppailuun.

– Nämä tapahtumat eivät ole olleet poikkeuksellisia. Työnantajan ratkaisuina liiketoiminnan talouden tasapainottamiseksi näyttävät olevan yhä useammin työntekijöiden työehtojen polkeminen ja palkanalennukset työehtosopimusshoppailua välineenä käyttäen. Tämä on mahdollista millä vain alalla ja missä vain työpaikassa, jos sallimme sen, sanovat kirjallisen kysymyksen allekirjoittaneet.

Ammattiyhdistysliikkeiden aktiiviset toimet onnistuivat torjumaan työnantajien työehtosopimusshoppailun tällä kertaa. Ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että yritysten tavoitteet vaihtaa työehtosopimus halvempaan päättyisi tähän.

– Työehdoilla kikkailu ei ole yritykselle terve tapa kilpailla markkinoilla. Tämä johtaa pahimmillaan siihen, että yrityksiä pidetään keinotekoisesti hengissä. Lopullinen lasku työehtojen polkemisesta jää veronmaksajan maksettavaksi erilaisina sosiaalietuuksina, kun työstä saatava palkka ei riitä elämiseen.

– Emme voi moraalisesti hyväksyä sellaista laillista menettelyä, joka sisältää samaa työtä tekevien eriarvoistavan kohtelun. On kysyttävä ovatko olemassa olevat lait riittämättömiä turvaamaan työntekijöiden oikeudet ja yhdenvertaisuuden tilanteissa, joissa työnantajan pyrkii yksipuolisesti alentamaan työntekijöiden palkkoja työehtosopimusta vaihtamalla, sanovat kirjallisen kysymyksen allekirjoittaneet ja pyytävät hallitukselta toimia työehtosopimusshoppailun lopettamiseksi.

Viime viikon kovin keskustelu käytiin postin ja sen tes-shoppailun ympärillä. Poliittinen keskustelu tiivistyi siihen, miten pääministeri Rinne ja omistajaohjausministeri Paatero olivat toimineet postin tes-kysymysten yhteydessä. 

Olimme Vasemmistoliitossa huolissamme postin työntekijöiden tilanteesta alusta lähtien. Me emme voineet hyväksyä postin pakettilajittelijoiden siirtämistä heikomman työehtosopimuksen piiriin. Tämän tuloksena jo muutenkin pienipalkkaisten työntekijöiden palkka olisi laskenut roimasti. Palkka olisi tippunut keskimäärin 30 prosenttia, enimmillään jopa 50 prosenttia.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Katja Hänninen vaati selvitystä Postin tilanteesta ministeri Paaterolta kirjallisen kysymyksen muodossa jo elokuun lopussa. Lisäksi kansanedustajamme Pia Lohikoski esitti postin hallintoneuvoston kokouksessa, että posti luopuu tes-shoppailusta ja muistutti valtionyhtiöiden yhteiskuntavastuusta.

Tämä postin johdon linjaus tes-vaihdosta johti työtaisteluun, mikä sai todella mittavat puitteet. Postin työtaistelu osoitti sen, että työntekijät ovat valmiita yhdessä puolustamaan työntekijöiden yhteistä etua. Siihen heillä on täysi oikeus. Onneksi työtaistelu sai postityöntekijöiden osalle tyydyttävän ratkaisun ja työrauha palasi työpaikalle. 

Nyt pitäisi keskustella siitä, nauttiiko postin hallitus omistajan luottamusta, kun tes-shoppailun lisäksi tiedossa ovat myös postin hallituksen hyväksymät tappiolliset seikkailut Venäjällä ja epäonnistumiset logistiikkahankkeessa.  Näiden hankkeiden seurauksia ei voi kaataa työntekijöiden niskaan, vaan johdon on kannettava vastuunsa.

Viime viikkojen tapahtumat ovat jättäneet varjoon politiikassa tapahtuneet hyvät asiat. Vasemmistoliiton hallitusohjelmaan vaatimat lasten peruspalveluiden parantamiset ovat edistyneet. Lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen paranee, kun subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus palautetaan ensi vuonna elokuusta lähtien. Hallitus panostaa myös yli 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentämiseen sekä lastensuojelun jälkihuollon parantamiseen. Opetusministeriö satsaa yli 300 miljoonaa euroa kolmivuotisiin kehittämisohjelmiin, joilla vahvistetaan laatua ja tasa-arvoa perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Punaisena lankana on taata jokaiselle lapselle yhdenvertainen oikeus oppia. Vasemmistoliitolle tärkeillä hallitusohjelman kirjauksilla tartutaan määrätietoisesti ja konkreettisesti siihen ongelmaan, että lasten tausta vaikuttaa oppimistuloksiin Suomessa lisääntyvissä määrin.

Nämä ovat meille Vasemmistoliitossa hallitusohjelman tärkeitä kirjauksia, jotka ovat nyt toteutumassa!