Tuusniemellä Pohjois-Savossa järjestettiin elokuun lopussa festivaalitapahtuma, jossa esiintyi muun muassa äärioikeistolaista metallimusiikkia soittavia bändejä. Lisäksi tapahtuman majoitusalueella oli esillä avoimesti hakaristilippuja.

Olen huolissani äärioikeiston tapatumista, joita on ollut Pohjois-Savon alueella aiemminkin ja jätin asiasta hallitukselle kirjallisen kysymyksen.

On paikallaan miettiä esimerkiksi sitä, onko poliisilla aihetta epäillä Tuusniemellä järjestetyn tapahtuman järjestäjiä tai esiintyjiä rikoksesta, kuten kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Suuri osa Tuusniemellä esiintyneistä yhtyeistä on valkoista ylivaltaa kannattavia, juutalaisvastaisia, rasistisia ja avoimesti uusnatseja kannattavia.

Kokoontumisvapaus ja sananvapaus ovat keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia, eikä niitä tule rajoittaa kevyesti. Myöskään musiikin sensurointi tai konserttien kieltäminen eivät onneksi ole tätä päivää.

Samaan aikaan tietyt perus- ja ihmisoikeuksien alaan kohdistuvat rajoitukset voivat kuitenkin olla hyväksyttäviä ja tarpeen muun muassa muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Uusnatsien avoimen rasistiset ja väkivaltaa sekä vihaa lietsovat tapahtumat paitsi luovat turvattomuuden tunnetta myös loukkaavat muiden perus- ja ihmisoikeuksia.

Tuusniemen tapahtuma ei ole yksittäistapaus, sillä vastaavia tapahtumia on järjestetty Pohjois-Savossa myös aiemmin. Esimerkiksi toissa vuonna Nilsiässä järjestettiin uusnatsien festivaalitapahtuma, jota kutsuttiin Euroopan suurimmaksi.

Näin ollen on hyvin todennäköistä, että alueella järjestetään vastaavia tapahtumia myös tulevaisuudessa, jos tähän ei puututa. Pääkaupunkiseudulla tällaisten tapahtumien järjestäminen on vaikeaa, sillä ravintolat eivät pääsääntöisesti halua tiloihinsa avoimen rasistisia bändejä. Itse en halua tulevaisuudessa nähdä uusnatseja myöskään Pohjois-Savossa.

Otimme tänään yhdessä Savo-Karjalan vaalipiirin kansanedustajien kanssa kantaa EU:n aluekehitysrahoitukseen. Pidämme erittäin tärkeänä, että Itä-Suomen asema turvataan.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä tekee esityksen EU:n aluekehitysrahoituksesta elo-syyskuun aikana. Kansallisesti päätetään esimerkiksi paljonko kukin alue saa Suomessa rahoitusta. Nykyisellä EU-rahoituskehyskaudella 2014–2020 rakennerahastojen alueellisesta rahoituksesta noin kaksi kolmasosaa kohdistuu Itä- ja Pohjois-Suomeen. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat ottivat rahoitukseen kantaa Uutissuomalaisen kyselyssä. Heistä suuri osa oli sitä mieltä, että rahoitusta tulisi muuttaa niin, että ne jakautuisivat nykyistä tasaisemmin ympäri Suomea.

Hallitusohjelman mukaan harvaan asutun Itä- ja Pohjois-Suomen erityisasema turvataan. Näiden alueiden erityisasema on kirjattu myös EU-liittymissopimuksessa. Tästä on pidettävä ehdottomasti kiinni.

Euroopan aluekehitysrahaston tavoite on parantaa työllisyyttä sekä lisätä alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta. Aluekehitysrahasto keskittyy erityisesti tutkimukseen ja innovaatioihin, pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyyn ja vähähiiliseen talouteen.

Aluekehitysrahoituksella on Itä-Suomen maakuntien kannalta iso merkitys kasvun ja työllisyyden tukemisessa. Aluekehitysrahat on tarkoitettu alueellisten erojen tasaamiseen. Elinvoimaa ja toimintakykyä on vaalittava koko Suomessa niin kuin hallitusohjelmassa todetaan. Lisäksi on huomioitava, että kansallisista koronatuista merkittävä osa on mennyt pääkaupunkiseudulle.

Suomi saa EU:lta tukea kahdesta rakennerahastosta: Euroopan aluekehitysrahastosta ja Euroopan sosiaalirahastosta. EU:n rahoituskehyksestä (2021-2027) Suomeen tulevasta 1,5 miljardista eurosta noin miljardi on kansallisesti päätettävissä olevaa rahoitusta. Lisäksi tänä vuonna pitää jakaa EU:n elpymispaketista Suomelle korvamerkitty noin 150 miljoonan euron osuus.

Otimme tänään Savo-Karjalan kansanedustajien kanssa kantaa vastaanottokeskusten lopettamisiin Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, sillä olemme tilanteesta huolisamme. Kannanottoon yhtyi lisäkseni edustajat Markku Eestilä, Seppo Eskelinen, Sari Essayah, Hannakaisa Heikkinen, Hannu Hoskonen, Hanna Huttunen, Marko Kilpi, Merja Mäkisalo-Ropponen ja Tuula Väätäinen.

Lieksan kristillisen opiston kannatusyhdistys ry on ylläpitänyt maahanmuuttajien vastaanottokeskusta Lieksassa Märäjälahdella syksystä 2015 alkaen. Nyt Maahanmuuttovirasto on ilmoittanut sen lopettamisesta vuoden 2020 loppuun mennessä, vaikka vastaanottokeskuksen toiminta on ollut laadukasta ja kustannustehokasta monella eri kriteerillä mitattuna. Lisäksi Maahanmuuttovirasto on päättänyt sulkea Kuopion Setlementti Puijolan vastaanottokeskuksen Siilinjärvellä.

Märäjälahden vastaanottokeskuksessa on kiitettävästi kehitetty jo vastaanottovaiheessa oleville turvapaikanhakijoille koulutustarjontaa, mikä on aivan oleellista kotoutumisen ja työn saamisen näkökulmasta. Myös vastaanottokeskus Tarinassa Siilinjärvellä on poikkeuksellisen moniammatillista ja syvää kokemusta vastaanottokeskustoiminnasta ja vastaanottokeskuksen hyvää henkeä on kiitelty laajasti. 

Maahanmuuttoviraston tulosaluejohtaja Kimmo Lehto sanoi Ylelle marraskuussa, että Maahanmuuttovirasto haluaa, että suurimmassa osassa maakuntia olisi vastaanottokeskus. Kuitenkin Pohjois-Karjalassa ollaan sulkemassa juuri myös Paiholan vastaanottokeskus Kontiolahdella. Siilinjärven Tarinan ja Lieksan Märäjälahden vastaanottokeskusten lopettamiset tarkoittavatkin viimeisten vastaanottokeskusten lopettamista sekä Pohjois-Savossa että Pohjois-Karjalassa.

On harmillista, että hyvin toimivaa kapasiteettia ajetaan alas, kun paikkakunnilla on kerran saatu toimivat järjestelmät pystyyn. Mikäli turvapaikanhakijoita taas tulisi enemmän, pitäisi aloittaa alusta. Vaikka vastaanottopaikoissa on huomioitava niiden todellinen tarve, myös alueellinen näkökulma on tärkeä. Vain näin pystytään takaamaan, että kapasiteettia pystytään joustavasti ja kustannustehokkaasti nostamaan tarpeen mukaan.

Maahanmuuttovirasto tekee nykyään itsenäisesti päätökset vastaanottokeskusten lakkauttamisista ja perustamisista sekä toimipaikoista. Ihmetystä on aiheuttanut, että vastaanottokeskusten ylläpitäjille ei ole annettu lopettamispäätösten arviointikriteerejä, eikä ennakkotietoa päätöksistä.

Valtion ylläpitämät tehtävät olisi syytä palauttaa ministeriöiden toimivallan piiriin. Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kaikkien vastaanottokeskusten lopettaminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka Maahanmuuttoviraston päätökset kohdistuvat yksipuolisesti samoille alueille. Käytännössä liian usein viraston pieni porukka päättää, poliitikot joutuvat kantamaan vastuun kansalaisiin päin ja alueet kärsivät.

Koronan aiheuttamat rajoitukset näkyvät suuresti kuntien taloustilanteessa. Massiivisten lomautusten aiheuttamat verotulojen menetykset ja kasvanut hoidon tarve on aiheuttanut myös lisäkuluja kunnille. Hallitus puuttuu kuntien ahdinkoon tukipaketilla, joka lisää kuntien valtionosuutta kaikkiaan 772 miljoonaa euroa kuluvana vuonna.

Tukipaketti on merkittävä, sillä kaikki kunnat saavat tuntuvan lisäyksen valtionosuuksiinsa tänä vuonna. Koronan taloudelliset vaikutukset eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti, vaan ne vaihtelevat alueellisesti. Tämä johtuu kuntien erilaisista elinkeinorakenteista sekä väestö- ja verotulopohjista. Kunnille kohdennettava tukipaketti koostuukin eri jakoperusteista, joissa kuntien erilainen tilanne huomioidaan. Ratkaisu on myös Kuntaliiton arvion mukaan hyvä.

Tukipaketissa otetaan huomioon paitsi kuntien asukasluku myös verojen menetykset. Jälkimmäinen on tärkeä apu työpaikkavaltaisille kunnille, joissa lomautukset ja työttömyys ovat aiheuttaneet mittavia verotulojen menetyksiä.

Jakoperusteissa merkitystä on myös alle 18-vuotiaiden määrällä. Hallituksen lasten ja nuorten hyvinvointipaketti on tärkeä osa kriisin jälkihoitoa. Tiedämme edellisistä taantumista, minkälaisia pitkäaikaisvaikutuksia niillä on lapsiin. Nyt lisäresursseja kohdennetaan esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin ja perheiden tukeen. Tärkeä asia kriisistä ylipääsemiseksi on myös lisäresurssit lasten maksuttomaan harrastustoimintaan.

Kuntapaketin jakoperusteissa huomioidaan myös yli 64-vuotiaiden määrä. Lisäpanostus on tärkeä, jotta iäkkäiden ihmisten kuntoutus- ja muiden tukipalveluiden kasvuun voidaan kunnissa varautua. Ikäihmiset ovat ryhmä, joka on kriisissä kärsinyt erityisen paljon. Lisäksi kunnat voivat hakea harkinnanvaraista avustusta. Se on tarkoitettu tilanteisiin, joissa kunta on poikkeuksellisten tai tilapäisten taloudellisten vaikeuksien vuoksi lisätuen tarpeessa.

Nämä panostukset ovat erittäin tärkeitä, jotta kunnat pystyvät pitämään huolta ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta tärkeistä peruspalveluista. Kriisi on kasvattanut jo olemassa ollutta jakoa hyvä- ja huono-osaisiin ja nyt on tärkeintä pitää huolta tukiverkoista. Tässä työssä kunnat lähipalveluineen ovat kaiken keskiössä.

Kolumni julkaistu Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 24.6.2020