On käsittämätöntä, kuinka paljon urheilun ja liikunnan piiristä löytyy edelleen seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa häirintää. Urheiluvalmentajat mielletään Suomessa kuitenkin lähtökohtaisesti hyviksi ja turvallisiksi. Vanhemmat luottavat heihin. Urheilu onkin harrastuksena paitsi lasten ja nuorten myös aikuisten hyvinvoinnille tärkeää niin terveyden kuin sosiaalisten suhteidenkin kannalta.
Suomessa sukupuoleen perustuvaan tai seksuaaliseen häirintään suhtaudutaan urheilun ja liikunnan piirissä edelleen kuitenkin liian väheksyvästi. Tämä näkyy muun muassa tuoreissa Olympiakomiteaan liittyvissä häirintätapauksissa. Urheilumaailmaan liittyy paljon vallankäyttöä ja hierarkioita, joita käytetään väärin.
Suomen urheilun eettisen keskuksen, SUEK ry:n vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan joka kymmenes jalkapallon tai jääkiekon maajoukkuepelaajista oli kokenut seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää. Selvityksen mukaan häirintä kohdistuu erityisesti naisiin ja nuoriin.
SUEK ry julkisti myös tutkimusraportin seksuaalisesta häirinnästä kilpaurheilun piirissä vuonna 2020. Sen mukaan peräti joka kolmas naisurheilija oli kokenut seksuaalista häirintää. Miehistäkin häirintää oli kokenut lähes viides. Suurin todennäköisyys kokea seksuaalista häirintää oli raportin mukaan 16-vuotiailla nuorilla naisilla, jotka kilpailevat aikuisten maajoukkuetasolla. Lisäksi monet ihmisoikeustoimijat, kuten Ihmisoikeusliitto ja Seta ovat tuoneet esiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän ja häirinnän yleisyyden urheilumaailmassa.
Meillä on edelleen liian vähän tutkimusta seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan häirinnän laajuudesta urheilussa ja liikunnassa. Onkin hienoa, että SUEK ry ilmoitti juuri selvittävänsä uudessa laajassa tutkimuksessaan urheilijoiden kokemuksia suomalaisessa kilpaurheilussa. Tämä on jatkoa edelliselle selvitykselle ja epäasiallisen ja vastuuttoman toiminnan rinnalla tutkitaan myös asiallisia ja vastuullisia kokemuksia, eli urheilun mukanaan tuomia hyviä kokemuksia.
Mielestäni nyt on korkea aika nostaa keskusteluun urheilun eettisten periaatteiden rooli. Mikä on niiden merkitys, jos urheilussa tällainen häirintä lakaistaan jatkuvasti maton alle? Urheiluoikeuden asiantuntija Olli Rauste kritisoi viime viikolla Hesarissa Suomen Olympiakomitean päätöstä olla selvittämättä Mika Lehtimäen toimia urheilun eettisten periaatteiden näkökulmasta siten kun niitä yleensä selvitetään, vaikka kyseessä on selvästi vakava valta-aseman väärinkäyttö.
Suomalaisessa valmennuskoulutuksessa korostetaan oikeaoppista valmennusta ja rehellistä kilpailua. Häirinnän yleisyys nostaa esiin sen, että valmennuskoulutuksessa ja johtamiskulttuurissa ei korosteta riittävästi urheilijan oikeutta oman kehon koskemattomuuteen ja syrjinnän vastaista työtä yleensä.
Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä on tasa-arvolaissa tarkoitettua syrjintää.
Häirinnän kitkeminen on suomalaisen urheilun elinehto ja siihen sotkeutuneita on rangaistava. Muussa tapauksessa saatetaan olla siinä tilanteessa, että vanhemmat eivät uskalla rohkaista lapsiaan tähtäämään urheilussa huipulle ja nuoret lopettavat urheiluharrastuksensa.
Itse tiedän kokemuksesta, että niin kilpaurheilu kuin liikunnan harrastaminenkin tuovat elämään paljon hyvää. Itse haluankin painottaa sitä, että kilpaurheilu ja liikuntaharrastukset ovat kaikkia varten ja kaikilla on oltava mahdollisuus olla rauhassa epäasialliselta käytökseltä.