Missä on urheilun eettinen johtaminen?

On käsittämätöntä, kuinka paljon urheilun ja liikunnan piiristä löytyy edelleen seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa häirintää. Urheiluvalmentajat mielletään Suomessa kuitenkin lähtökohtaisesti hyviksi ja turvallisiksi. Vanhemmat luottavat heihin. Urheilu onkin harrastuksena paitsi lasten ja nuorten myös aikuisten hyvinvoinnille tärkeää niin terveyden kuin sosiaalisten suhteidenkin kannalta.

Suomessa sukupuoleen perustuvaan tai seksuaaliseen häirintään suhtaudutaan urheilun ja liikunnan piirissä edelleen kuitenkin liian väheksyvästi. Tämä näkyy muun muassa tuoreissa Olympiakomiteaan liittyvissä häirintätapauksissa. Urheilumaailmaan liittyy paljon vallankäyttöä ja hierarkioita, joita käytetään väärin.

Suomen urheilun eettisen keskuksen, SUEK ry:n vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan joka kymmenes jalkapallon tai jääkiekon maajoukkuepelaajista oli kokenut seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää. Selvityksen mukaan häirintä kohdistuu erityisesti naisiin ja nuoriin.

SUEK ry julkisti myös tutkimusraportin seksuaalisesta häirinnästä kilpaurheilun piirissä vuonna 2020. Sen mukaan peräti joka kolmas naisurheilija oli kokenut seksuaalista häirintää. Miehistäkin häirintää oli kokenut lähes viides. Suurin todennäköisyys kokea seksuaalista häirintää oli raportin mukaan 16-vuotiailla nuorilla naisilla, jotka kilpailevat aikuisten maajoukkuetasolla. Lisäksi monet ihmisoikeustoimijat, kuten Ihmisoikeusliitto ja Seta ovat tuoneet esiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän ja häirinnän yleisyyden urheilumaailmassa.

Meillä on edelleen liian vähän tutkimusta seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan häirinnän laajuudesta urheilussa ja liikunnassa. Onkin hienoa, että SUEK ry ilmoitti juuri selvittävänsä uudessa laajassa tutkimuksessaan urheilijoiden kokemuksia suomalaisessa kilpaurheilussa. Tämä on jatkoa edelliselle selvitykselle ja epäasiallisen ja vastuuttoman toiminnan rinnalla tutkitaan myös asiallisia ja vastuullisia kokemuksia, eli urheilun mukanaan tuomia hyviä kokemuksia.

Mielestäni nyt on korkea aika nostaa keskusteluun urheilun eettisten periaatteiden rooli. Mikä on niiden merkitys, jos urheilussa tällainen häirintä lakaistaan jatkuvasti maton alle? Urheiluoikeuden asiantuntija Olli Rauste kritisoi viime viikolla Hesarissa Suomen Olympiakomitean päätöstä olla selvittämättä Mika Lehtimäen toimia urheilun eettisten periaatteiden näkökulmasta siten kun niitä yleensä selvitetään, vaikka kyseessä on selvästi vakava valta-aseman väärinkäyttö.

Suomalaisessa valmennuskoulutuksessa korostetaan oikeaoppista valmennusta ja rehellistä kilpailua. Häirinnän yleisyys nostaa esiin sen, että valmennuskoulutuksessa ja johtamiskulttuurissa ei korosteta riittävästi urheilijan oikeutta oman kehon koskemattomuuteen ja syrjinnän vastaista työtä yleensä.

Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä on tasa-arvolaissa tarkoitettua syrjintää.

Häirinnän kitkeminen on suomalaisen urheilun elinehto ja siihen sotkeutuneita on rangaistava. Muussa tapauksessa saatetaan olla siinä tilanteessa, että vanhemmat eivät uskalla rohkaista lapsiaan tähtäämään urheilussa huipulle ja nuoret lopettavat urheiluharrastuksensa.

Itse tiedän kokemuksesta, että niin kilpaurheilu kuin liikunnan harrastaminenkin tuovat elämään paljon hyvää. Itse haluankin painottaa sitä, että kilpaurheilu ja liikuntaharrastukset ovat kaikkia varten ja kaikilla on oltava mahdollisuus olla rauhassa epäasialliselta käytökseltä.

Pienituloisten auttaminen vaatii toimia

Venäjän raukkamainen hyökkäyssota Ukrainaan on täyttänyt ajatuksemme viime viikkoina. Sota suistaa ennen kaikkea ukrainalaisten elämän pois raiteiltaan kammottavalla tavalla, mutta sen vaikutukset ulottuvat nyt myös Suomeen paitsi turvallisuuspoliittisten ratkaisujen pohtimisena ja ukrainalaisten auttamisena myös elinkustannusten nousemisena.

Vasemmistolaisena poliitikkona olen huolissani siitä, että ruoka- ja energiakulujen nousu kolahtaa meillä Suomessakin erityisesti pienituloisten ihmisten elämään. Meidän jokaisen on tässä tilanteessa tärkeä ymmärtää, että jos arki ja juhlakin ovat jo valmiiksi kädestä suuhun elämistä, ei ole enää mitään, mistä tinkiä. Nyt puhumme perustavanlaatuisista asioista, kuten ruuasta, lämpimästä kodista sekä töihin ja välttämättömiin palveluihin liikkumisesta.

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen ehdotti juuri ylimääräistä korotusta kansaneläkeindeksiin, jotta hintojen nopeaan nousuun pystytään vastaamaan. Sarkkinen haluaisi toteuttaa tämän mahdollisimman nopeasti tämän vuoden aikana. Indeksikorotuksella siis tarkistettaisiin elinkustannusten nousua vastaavasti toimeentulotuen perusosaa, takuueläkettä, kansaneläkettä, työttömyysturvaa ja muita perusturvaetuuksia. Tämä olisi tässä tilanteessa oikeudenmukainen toimi, sillä se vastaisi osaltaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten hätään.

Kansaneläkeindeksin ylimääräinen korotus olisi melko yksinkertainen ja nopea tapa auttaa pienituloisia. Koronakriisin aikana on opittu, että pystymme kyllä nopeisiin ratkaisuihin, kun ihmisten toimeentulo romahtaa. Yksi esimerkki tästä on yrittäjien väliaikainen työmarkkinatuki.

Kriisiajan ratkaisujen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös pidemmälle katsovia uudistuksia. On hienoa, että sosiaaliturvaa on alettu uudistaa parlamentaarisessa työryhmässä ja siihen on sitouduttu yli hallituskausien. Vasemmistoliitto on jo pitkään rummuttanut perustulon puolesta. Se turvaisi toimeentuloa nopeasti muuttuvissa tilanteissa ja kannustaisi aktiivisuuteen lannistamisen sijasta.

Tämä aika tekee entistä selvemmäksi sen, että on tärkeä pitää kiinni hyvinvointivaltiosta ja sen turvaverkoista sekä päivitettävä niitä rohkeasti tähän päivään. Tärkeää on, että teemme tätä työtä yhdessä ja ihmisten erilaiset lähtökohdat ymmärtäen.

Lääkkeiden Kela-korvauksen saaminen varmistettava nykyistä paremmin

Jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen lääkärien toiminnasta lääkkeitä määrättäessä. Ongelmia potilaille aiheuttavat tilanteet, joissa lääkärit eivät selvitä, onko lääke Kela-korvauksen piirissä.

Saamani kansalaispalautteen mukaan lääkärit eivät aina myöskään tee Kela-korvauksen edellyttämää merkintää reseptiin, mikä aiheuttaa merkittävää haittaa esimerkiksi pienellä eläkkeellä eläville ihmisille. Varsinkin pienituloisilla ja paljon sairastavilla ihmisillä menee suhteessa käytettävissä olevista tuloista paljon rahaa lääkkeisiin.

Kela-korvaukset ja lääkekustannusten omavastuiden vuosittainen maksukatto ovat olennaisia etenkin pienituloisten ihmisten toimeentulon ja arjen helpottamisessa. Kelan maksamaa korvausta maksetaan alkuomavastuun täyttymisen jälkeen.

Erityisesti pienituloisten kannalta ongelmallista on myös, että lääkärit eivät aina selvitä lääkkeitä potilaalle hoitotilanteessa määrätessään, onko olemassa vastaavaa, mutta edullisempaa lääkettä. Näin on siitäkin huolimatta, että lääkäreitä pyritään ohjaamaan siihen, että he määräisivät edullisimman vaihtoehdon.

Kysyin hallitukselta, kuinka voidaan nykyistä paremmin taata, että lääkärit varmistavat, ovatko heidän määräämänsä lääkkeet Kela-korvauksen piirissä ja tekevät sen edellyttämät merkinnät reseptiin. Lisäksi kysyin, kuinka voidaan varmistaa, että lääkärit määräävät potilaalle jo hoitotilanteessa edullisimman potilaan hoitoon soveltuvan lääkkeen.

Koronasta selviäminen on suuren ammattilaisjoukon ansiota

Ukrainan sota on kohdistanut ihmisten mielenkiinnon ymmärrettävästi Putinin järjettömiin ja aggressiivisiin sotatoimiin. Haluan kuitenkin nostaa keskusteluun myös kotimaan työmarkkinatilanteen.

Julkisen puolen neuvottelutilanne on auki ja lakonuhat päällä. Näissä on kysymys pitkälti koronan tuomasta työn lisävaativuudesta, mikä on huomioitava palkkauksessa. On selvää, että korona toi kaikille työpaikoille, joissa ollaan kosketuksissa muiden ihmisten kanssa, ylimääräisen terveysriskin altistumisen vuoksi. Joillakin aloilla tämä tarkoitti jopa palkkatyön tekemisen ja yrittäjänä toimimisen estämistä. Nyt kun rokotekattavuus on hyvällä tasolla ja epidemia toivottavasti voiton puolella, on tärkeää kiittää kaikkia tahoja, jotka ovat rohkeasti tehneet työtä ja uhrauksia tämän epidemian aikana. Mielestäni heitä on laaja joukko eri ammattiryhmiä hoitajien ja lääkäreiden lisäksi.

Erityisen paljon ajattelen myös niitä, joilta pandemia on vienyt työn kokonaan. He menettivät koronarajoitusten vuoksi mahdollisuuden palkkatyöhön, mitä ei työttömyyspäiväraha tai yritystuki pysty täysin korvaamaan

Terveydenhoitoalalla myös siistijät ja sairaala-apulaiset tekevät erittäin tärkeää ennaltaehkäisevää työtä, sillä heidän työnsä ansiosta hygienia säilyy hyvällä tasolla. He puhdistavat sairaaloissa koronapotilaiden jälkiä. Muissakin kiinteistöissä siistijät tekevät arvokasta työtä huolehtien kiinteistön puhtaudesta ja näin ennaltaehkäisten koronatartuntojen leviämistä. Samoin huoltopuoli on ollut osallisena koronatyössä. Esimerkiksi keittiöhenkilökunta pesee koronahoidossa olevien astiat ja ovat sitä kautta vaarassa altistua tälle ikävälle sairaudelle. Arvokasta työtä tekevät myös ne, jotka siivoaavat maahan heitettyjä kasvomaskeja, joita ainakin Helsingin alueella olen nähnyt paljon. Myös kuntien varhaiskasvatus ja julkinen liikenne ovat yhteiskunnan toimivuuden kannalta erittäin tärkeää.

Tässä pystyin luettelemaan vain muutamia esimerkkejä työntekijöistä, jotka ovat kantaneet harteillaan korona-ajan haasteita eri tavoin. Kiitokset kaikille siitä, että olette auttaneet omalta osaltanne pitämään yhteiskunnan rattaat pyörimässä.

Nyt Putin ja Ukrainan sota on heittänyt meille uuden haasteen sodan pelon ja taloudellisten pakotteiden myötä. Toivon, että rauha palaa mahdollisimman pian Eurooppaan ja muuhun maailmaan ja pääsemme palamaan uuteen normaalin. Normaaliin, missä maailman markkinoita ja hyvinvointia tarkastellaan uudesta näkökulmasta.