Venäjän raukkamainen hyökkäyssota Ukrainaan on täyttänyt ajatuksemme viime viikkoina. Sota suistaa ennen kaikkea ukrainalaisten elämän pois raiteiltaan kammottavalla tavalla, mutta sen vaikutukset ulottuvat nyt myös Suomeen paitsi turvallisuuspoliittisten ratkaisujen pohtimisena ja ukrainalaisten auttamisena myös elinkustannusten nousemisena.

Vasemmistolaisena poliitikkona olen huolissani siitä, että ruoka- ja energiakulujen nousu kolahtaa meillä Suomessakin erityisesti pienituloisten ihmisten elämään. Meidän jokaisen on tässä tilanteessa tärkeä ymmärtää, että jos arki ja juhlakin ovat jo valmiiksi kädestä suuhun elämistä, ei ole enää mitään, mistä tinkiä. Nyt puhumme perustavanlaatuisista asioista, kuten ruuasta, lämpimästä kodista sekä töihin ja välttämättömiin palveluihin liikkumisesta.

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen ehdotti juuri ylimääräistä korotusta kansaneläkeindeksiin, jotta hintojen nopeaan nousuun pystytään vastaamaan. Sarkkinen haluaisi toteuttaa tämän mahdollisimman nopeasti tämän vuoden aikana. Indeksikorotuksella siis tarkistettaisiin elinkustannusten nousua vastaavasti toimeentulotuen perusosaa, takuueläkettä, kansaneläkettä, työttömyysturvaa ja muita perusturvaetuuksia. Tämä olisi tässä tilanteessa oikeudenmukainen toimi, sillä se vastaisi osaltaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten hätään.

Kansaneläkeindeksin ylimääräinen korotus olisi melko yksinkertainen ja nopea tapa auttaa pienituloisia. Koronakriisin aikana on opittu, että pystymme kyllä nopeisiin ratkaisuihin, kun ihmisten toimeentulo romahtaa. Yksi esimerkki tästä on yrittäjien väliaikainen työmarkkinatuki.

Kriisiajan ratkaisujen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös pidemmälle katsovia uudistuksia. On hienoa, että sosiaaliturvaa on alettu uudistaa parlamentaarisessa työryhmässä ja siihen on sitouduttu yli hallituskausien. Vasemmistoliitto on jo pitkään rummuttanut perustulon puolesta. Se turvaisi toimeentuloa nopeasti muuttuvissa tilanteissa ja kannustaisi aktiivisuuteen lannistamisen sijasta.

Tämä aika tekee entistä selvemmäksi sen, että on tärkeä pitää kiinni hyvinvointivaltiosta ja sen turvaverkoista sekä päivitettävä niitä rohkeasti tähän päivään. Tärkeää on, että teemme tätä työtä yhdessä ja ihmisten erilaiset lähtökohdat ymmärtäen.

Jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen lääkärien toiminnasta lääkkeitä määrättäessä. Ongelmia potilaille aiheuttavat tilanteet, joissa lääkärit eivät selvitä, onko lääke Kela-korvauksen piirissä.

Saamani kansalaispalautteen mukaan lääkärit eivät aina myöskään tee Kela-korvauksen edellyttämää merkintää reseptiin, mikä aiheuttaa merkittävää haittaa esimerkiksi pienellä eläkkeellä eläville ihmisille. Varsinkin pienituloisilla ja paljon sairastavilla ihmisillä menee suhteessa käytettävissä olevista tuloista paljon rahaa lääkkeisiin.

Kela-korvaukset ja lääkekustannusten omavastuiden vuosittainen maksukatto ovat olennaisia etenkin pienituloisten ihmisten toimeentulon ja arjen helpottamisessa. Kelan maksamaa korvausta maksetaan alkuomavastuun täyttymisen jälkeen.

Erityisesti pienituloisten kannalta ongelmallista on myös, että lääkärit eivät aina selvitä lääkkeitä potilaalle hoitotilanteessa määrätessään, onko olemassa vastaavaa, mutta edullisempaa lääkettä. Näin on siitäkin huolimatta, että lääkäreitä pyritään ohjaamaan siihen, että he määräisivät edullisimman vaihtoehdon.

Kysyin hallitukselta, kuinka voidaan nykyistä paremmin taata, että lääkärit varmistavat, ovatko heidän määräämänsä lääkkeet Kela-korvauksen piirissä ja tekevät sen edellyttämät merkinnät reseptiin. Lisäksi kysyin, kuinka voidaan varmistaa, että lääkärit määräävät potilaalle jo hoitotilanteessa edullisimman potilaan hoitoon soveltuvan lääkkeen.

Ukrainan sota on kohdistanut ihmisten mielenkiinnon ymmärrettävästi Putinin järjettömiin ja aggressiivisiin sotatoimiin. Haluan kuitenkin nostaa keskusteluun myös kotimaan työmarkkinatilanteen.

Julkisen puolen neuvottelutilanne on auki ja lakonuhat päällä. Näissä on kysymys pitkälti koronan tuomasta työn lisävaativuudesta, mikä on huomioitava palkkauksessa. On selvää, että korona toi kaikille työpaikoille, joissa ollaan kosketuksissa muiden ihmisten kanssa, ylimääräisen terveysriskin altistumisen vuoksi. Joillakin aloilla tämä tarkoitti jopa palkkatyön tekemisen ja yrittäjänä toimimisen estämistä. Nyt kun rokotekattavuus on hyvällä tasolla ja epidemia toivottavasti voiton puolella, on tärkeää kiittää kaikkia tahoja, jotka ovat rohkeasti tehneet työtä ja uhrauksia tämän epidemian aikana. Mielestäni heitä on laaja joukko eri ammattiryhmiä hoitajien ja lääkäreiden lisäksi.

Erityisen paljon ajattelen myös niitä, joilta pandemia on vienyt työn kokonaan. He menettivät koronarajoitusten vuoksi mahdollisuuden palkkatyöhön, mitä ei työttömyyspäiväraha tai yritystuki pysty täysin korvaamaan

Terveydenhoitoalalla myös siistijät ja sairaala-apulaiset tekevät erittäin tärkeää ennaltaehkäisevää työtä, sillä heidän työnsä ansiosta hygienia säilyy hyvällä tasolla. He puhdistavat sairaaloissa koronapotilaiden jälkiä. Muissakin kiinteistöissä siistijät tekevät arvokasta työtä huolehtien kiinteistön puhtaudesta ja näin ennaltaehkäisten koronatartuntojen leviämistä. Samoin huoltopuoli on ollut osallisena koronatyössä. Esimerkiksi keittiöhenkilökunta pesee koronahoidossa olevien astiat ja ovat sitä kautta vaarassa altistua tälle ikävälle sairaudelle. Arvokasta työtä tekevät myös ne, jotka siivoaavat maahan heitettyjä kasvomaskeja, joita ainakin Helsingin alueella olen nähnyt paljon. Myös kuntien varhaiskasvatus ja julkinen liikenne ovat yhteiskunnan toimivuuden kannalta erittäin tärkeää.

Tässä pystyin luettelemaan vain muutamia esimerkkejä työntekijöistä, jotka ovat kantaneet harteillaan korona-ajan haasteita eri tavoin. Kiitokset kaikille siitä, että olette auttaneet omalta osaltanne pitämään yhteiskunnan rattaat pyörimässä.

Nyt Putin ja Ukrainan sota on heittänyt meille uuden haasteen sodan pelon ja taloudellisten pakotteiden myötä. Toivon, että rauha palaa mahdollisimman pian Eurooppaan ja muuhun maailmaan ja pääsemme palamaan uuteen normaalin. Normaaliin, missä maailman markkinoita ja hyvinvointia tarkastellaan uudesta näkökulmasta.

Pidin tänään vasemmistoliiton ryhmäpuheen eduskunnan täysistunnossa, jossa käsiteltiin sisäisen turvallisuuden selontekoa. Vasemmistoliitto korostaa, että eriarvoisuuden johdonmukainen purkaminen on tehokkainta turvallisuuspolitiikkaa.

Keskeistä on varmistaa riittävät viranomaisresurssit ja ammattilaisten riittävä määrä. Pelastusala, poliisi ja ensihoito, mutta myös esimerkiksi koulupsykologit, maahanmuuttoviranomaiset ja oikeuslaitos vaativat riittäviä resursseja, jotta Suomessa on mahdollista luoda turvallista yhteiskuntaa. Viranomaisten resursseja on lisättävä, jotta kaikkialla ympäri Suomea on mahdollista saada apua nopeasti.

Parasta sisäisen turvallisuuden edistämistä on ennaltaehkäisyyn perustuva politiikka. Myös sosiaaliturva ja koulutus ovat välineitä sisäisen turvallisuuden parantamiseen. On puututtava niihin juurisyihin, jotka johtavat rikollisuuteen.

Vasemmistoliiton kanta on, että jokaiselle kuuluu oikeus turvallisuuteen sekä nopeaan apuun, riippumatta esimerkiksi asuinpaikasta, sukupuolesta tai omasta taustasta. Turvallisuuden perusta luodaan pitämällä kaikki mukana yhteiskunnassa.

On syytä huomioida, että eri väestöryhmien turvallisuusuhat ovat hyvin erilaisia. Ei riitä, että Suomi on turvallinen suurelle osalle, jos se ei ole turvallinen asunnottomille tai vähemmistöille.

Otin kantaa puheessani myös Ukrainan sodan vaikutuksiin Suomessa. Ukrainan tukemisen ohella kansanedustajat pohtivat, miten Suomen tulee varautua oman turvallisuutensa tähden.

Me vasemmistoliitossa yksiselitteisesti tuomitsemme Putinin sotilastoimet Ukrainassa. Putinin kylmäävä hyökkäys Ukrainaan on nostanut pelkotiloja myös suomalaisissa. On meidän vastuullamme palauttaa suomalaisille turvallisuuden tunne, jotta voimme elää hyvää elämää.

Pidän tärkeänä, ettei yhteiskuntaan synny sellaisia jakolinjoja, joita ulkoinen toimija voisi hyödyntää. Suomen sisäinen yhtenäisyys on turvallisuuskysymys sekä yhteisötasolla että yksilötasolla.

Sisäisen turvallisuuden selonteon tavoitteena on varmistaa sisäisen turvallisuuden kehittyminen siten, että Suomi on entistä turvallisempi maa kaikille ihmisille ja ihmisryhmille.