Olen saanut kuluvan vuoden aikana useita yhteydenottoja vanhuksilta ja vanhusten hoitajilta Varkauden vanhustyön tilanteesta ja siitä, miten työaika ei riitä vanhusten kohtaamiseen. Nyt talouden kiristymisen myötä yhteydenotot ovat lisääntyneet, koska sijaisten käyttöä on rajoitettu.

Samalla huoli hyvän ja riittävän hoivan tarjoamisesta vanhuksille on noussut keskusteluissa esille.

Yhtenä esimerkkinä hoitajalle oli annettu vuoron ajaksi 34 hoitopaikkaa. Työaika on 7 tuntia 45 minuuttia. Siitä tes:n mukainen ruoka- ja kahvitauko vie 30 minuuttia, siirtymät asiakkaalta toiselle on laskettu kestämään neljä minuuttia asiakasta kohti. Silloin asiakas käynnin ajaksi jää kahdeksan minuuttia. Sinä aikana pitää huolehtia kotona asuvan vanhuksen tarvitsevista palveluista.

Kun huomioidaan työaikaan kuuluva raportointi, käytännössä työaika vanhusten kanssa jää vielä lyhyemmäksi.

Näitä vastaavia viestejä on tullut minulle runsaasti. Herääkin kysymys, arvostetaanko meillä riittävästi vanhustyötä?

Pakko kysyä, vastaako tällainen toiminta kaupunkimme strategian kirjaukseen: Warkaudessa asuu hyvinvoivia ihmisiä.

Toinen puoli kotihoidontilanteessa on se, että kaikille palvelun tarvitsijoille laaditaan hoito- ja palvelusuunnitelma. Se, pystyykö hoitaja toteuttamaan hoitosuunnitelman mukaisen työn tällaisessa työpaineessa, on erittäin epävarmaa.

Viesti minkä työntekijöiltä olen saanut, on se, että joustetaan lepoajoista ja venytetään työpäivää. Tämä lisää työtaakkaa ja kasvattaa sairastumisen riskiä, mikä johtaa lopulta sairauspoissaoloihin.

Sairauspoissaolojen johdosta työtaakka kaatuu seuraavan työntekijän niskaan ja näkyy vanhuksille palvelun heikkenemisenä.

Huomioitava on vielä se, että vanhukset maksavat palvelusta hoitosuunnitelman mukaisen hinnan. Nyt käy helposti niin, että vanhus/asiakas maksaa koko palveluajasta, vaikka se on supistunut muutamaan minuuttiin.

Kun kotihoidon tavoitteeksi on valtuusto hyväksynyt sen, että kotihoidon tavoitteena on tukea ja edistää asiakkaan turvallisuuden tunnetta, toimintakykyä ja edistää itsenäistä kotona pärjäämistä.

Miten tämän hetkinen hoitajatilanne edesauttaa kotona pärjäämistä? Kuinka tämä kierre saataisiin katkaistua?

Ratkaisu on työntekijöiden lisääminen. Tosiasia on, että Varkauden kaupungin työntekijöistä lähivuosina eläköityviä on Kevan tilastojen mukaan yli 200, joista kotipalvelussakin on runsaasti. Nyt näiden työntekijöiden avuksi ja oppiin tulisi palkata uutta henkilöstöä, mitkä auttaisivat työtaakan jaossa ja siinä, että vanhukset saisivat hoitosuunnitelmansa mukaisen palvelun.

Näin työtaakan paremmalla jaolla vähennettäisiin sairauspoissaolojen määrää sekä sijaistarvetta. Se myös parantaisi työilmapiiriä vanhustyössä.

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomien mielipideosastolla 13.10.2018

Kalastajien kesken kuulee usein sanonnan, että ”isoa kalaa kannatta pyytää, vaikkei sitä saisikaan”. Näin näyttää käyneen myös sote- ja maakuntauudistuksen kanssa. Maakuntavaalien ajankohtaa ollaan siirtämässä kolmannen kerran. Kiireellä on luotu satoja uusia lakeja tulevaa maakuntahallintoa ja valiokuntalausuntoja varten. Mutta kovin on ollut karikkoista Sipilän hallituksen sote-seilailu ja isojen kalojen sijasta koukut ovat taas perustuslakivaliokunnan karikossa kiinni.

On käsittämätöntä, kuinka pelko sosiaali- ja terveydenhuollon kulujen noususta, on saanut hallituksen tekemään niin monimutkaisia kehitelmiä aikaan. Hallituksen kaupalliselta sote-uudistukselta on unohtunut totaalisesti uudistuksen tärkein päämäärä, eli eriarvoisuuden ja terveyserojen kaventaminen. Hallituksen sotesotku ja niin kutsuttu valinnanvapaus tulisivat johtamaan vain siihen, että kulut nousevat varmasti ja hoidon porrastus monimutkaistuu.

Vaikka sote-uudistus on kiristänyt hallitus- ja oppositiopuolueiden välejä eduskunnassa, olemme samaa mieltä siitä, että pienet kunnat tarvitsevat jatkossa leveämpiä hartioita. Niiden mahdollisuudet vastata sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista heikkenevät, kun väestö ikääntyy ja nuoret muuttavat töiden perässä kaupunkiin. Tuntuukin kummalliselta, miksi perusterveydenhuoltoa ei ole lähdetty kehittämään ensimmäisenä osa-alueena. Kaikkein kustannustehokkainta on saada perusasiat kuntoon.

Vasemmistoliiton punaisena lankana on ongelmiin puuttuminen ajoissa, eli satsaaminen perusterveydenhuoltoon. Tämä saavutetaan vain riittävällä julkisella rahoituksella. Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan Suomen julkisesti rahoitettu terveydenhuolto on laadun ja saatavuuden osalta paras yhdessä Islannin, Norjan, Alankomaiden, Luxemburgin, Sveitsin ja Australian kanssa. Lisäksi Suomen terveydenhuolto on viime vuosina parantanut tuloksiaan näistä kärkimaista eniten.

Suomen julkisesti rahoitettu terveydenhoito on myös edullista, sillä missään muussa maassa ei ole päästy tällaiseen kattavuuteen, tehokkuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja laatuun näin edullisilla kustannuksilla. Tutkimukset todistavat selkeästi, että esimerkiksi Yhdysvaltojen pääosin markkinamekanismilla toimiva yksityinen terveydenhuolto tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin julkisesti hallinnoitu suomalainen terveydenhuolto.

Kehittävää löytyy toki meiltäkin. Meidän on puututtava epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, jossa parhaiten hoitoon pääsevät työterveyden piirissä olevat ja heikoiten julkisten palveluiden piirissä olevat.

Vasemmistoliitto esittää hoitotakuumallissaan, että lääkärin vastaanotolle on kiireettömissä tapauksissa päästävä korkeintaan viikossa ja yhteys hoidon tarpeen arvioimiseksi on saatava välittömästi. Tämä tulee halvemmaksi kuin hallituksen niin kutsuttu valinnanvapaus, jonka pilotointiin on jo ohjattu 200 miljoonaa euroa, vaikka lainsäädäntöä tähän ei ole vielä edes hyväksytty.

Vasemmistoliiton sote-mallin yksi tärkeimmistä tavoitteista on Pohjoismaiden korkeimpien asiakasmaksujen alentaminen. Korkeat asiakasmaksut nostavat kynnystä hakeutua hoitoon erityisesti pienituloisten kohdalla. Tämän seurauksena hakeudutaan hoitoon vasta kun tarvitaan erikoissairaanhoitoa ja se on kallista.

Nyt hallituksen sote-mallin päämääränä on vapauttaa 5,3 miljardia euroa verotuloja pois julkisesta sosiaali- ja terveysmenoista yksityisille sote-markkinoille!

Heti viime syksyn alussa Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä teetti eduskunnan tietopalvelulla laskelman, jonka tulos oli selvä. Sipilän hallituksen politiikka kasvattaa tuloeroja. Tämä on nähtävissä, kun tarkastelee esimerkiksi eri tuloluokkien ansiokehitystä. Kun vertailee työeläkkeiden kasvua pienissä tuloluokissa vuodesta 2014 vuoteen 2018, niin ne ovat nousseet seuraavasti. Kuukausieläke, joka on 1000 euroa kuukaudessa, on noussut vuoteen 2018 mennessä 15,40 euroa kuukaudessa tai 1350 euron eläke on noussut samassa ajassa 20,76 euroa kuukaudessa. Myös keskiverto eläkeläisen, eli 1700 kuukausittainen eläketulo on kasvanut vain 26,16 euroa neljässä vuodessa.

Palkansaajan osalta yksityisen sektorin tulokehitys vuodesta 2014 vuoteen 2016 oli seuraava: Tuloluokassa 2092 euroa kuukaudessa ansiotaso nousi keskimäärin 41 euroa kuukaudessa ja tuloluokassa 5070 euroa kuukaudessa nousua oli kahden vuoden aikana 112 euroa kuukaudessa. Tiedosta puuttuvat vuoden 2018 aikana tulevat korotukset ja kiky-sopimuksen julkisella alalle vuosille 2017-2019 tehdyt lomarahaleikkauksien vaikutukset.

Vuonna 2016 eläkeläisiä ja palkansaajia, joiden ansiot olivat niin pieniä, ettei heidän tarvinnut maksaa valtion veroa, oli kaikkiaan 1,46 miljoonaa. Heistä eläkeläisiä oli 613 000. Pienipalkkaisia palkansaajia oli 851 000. Kun tähän lisätään vielä verohelpotukset, mistä suurimpina hyötyjinä ovat olleet suurituloiset, eli 7000 euroa kuukaudessa hankkivat, niin tuloerot ovat todella rajusti lisääntyneet Sipilän hallituksen kaudella. Myös köyhyyden lisääntyminen on jatkanut kasvua koko hallituskauden ajan. Syyt ovat pitkälti siinä, että etuuksia on karsittu ja niiden indeksikorotukset on jäädytetty koko hallituskauden ajaksi.

Myös sosiaaliturvan kehitys on lisännyt eriarvoisuuta. Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksut ovat Suomessa Pohjoismaiden korkeimmat. Korkeiden asiakasmaksujen takia ihmiset eivät välttämättä hakeudu hoitoon, mikä saattaa pahentaa vaivoja ja toisaalta myös lisätä terveyseroja. Myös maksujen perimisestä koituu tarpeettomia hallintokustannuksia ja kohtuuttomia ongelmia yksilötasolla. Valtakunnanvoudin tilaston mukaan ulosottoon päätyy vuosittain peräti 400 000 sosiaali- ja terveyspalvelun laskua. Myös lääkkeiden omavastuuosuudet heikentävät pienituloisten terveydenhoidon mahdollisuuksia. Asiakasmaksujen alentaminen on Vasemmistoliiton omien sote-linjausten yksi tärkeimpiä tavoitteita.

Ongelmat hoidon tasa-arvoisessa saatavuudessa näkyvät suoraan terveyseroissa. THL:n mukaan “sosiaaliryhmien väliset kuolleisuuserot ovat Suomessa kansainvälisesti katsoen suuria”. Rikkaimpien ja köyhimpien miesten välinen ero elinajanodotteessa on yhdeksän vuotta, ja pienituloisimpien miesten elinajanodote polki pitkään paikallaan, kun muiden nousi. Terveyserojen kaventaminen on jäänyt hallituksen sote-uudistuksessa täysin sote-bisneksen jalkoihin, vaikka terveyserojen kaventamisen pitäisi olla yksi ydinkysymyksistä.

Kun tähän kaikkeen lisätään maakuntauudistuksen rahoituksen yleiskatteellisuus ja valinnanvapauden tuomat sosiaali- ja terveysmaksujen korotuspaineet, niin silloin viimeistään olemme Suomessa siinä tilanteessa, missä pienituloisilla ei ole varaa sairastaa. Tämä tarkoitta sitä, että yksi tärkeä osa hyvinvointivaltion perusrakennetta murretaan täysin.

Juttu julkaistu Warkauden Lehdessä 2.6.2018