Matti Semiltä kirjallinen kysymys pienituloisista pienyrittäjistä

Vasemmistoliiton varkautelainen kansanedustaja Matti Semi on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen liittyen pienituloisten pienyrittäjien aseman parantamiseen.

– Idean kysymykseen sain suoraan perheeltä, joka kamppailee selviytyäkseen arjen keskellä pienyrittäjien kohtelun ja epävakaan toimeentulon vuoksi. Kun perheessä toinen vanhemmista on yrittäjä, tarkoittaa se pahimmassa tapauksessa vaikeuksia koko perheelle, kun esimerkiksi puolison sosiaaliturvaa leikataan, Semi sanoo.

– Pienyrittäjän arki voi olla Suomessa äärimmäisen hankalaa. Yrittäjästatus tarkoittaa liian usein sitä, että hyvinvointivaltiot turvaverkot viedään ihmiseltä pois, vaikka todellisuudessa itsensä työllistämällä toimeentulo voi olla köyhyysrajan alapuolella, kysymyksessä sanotaan.

– Eräs leppävirtalainen nainen kertoo nelihenkisestä perheestään, joka joutuu elämään 1200 euron kuukausituloilla, koska perheen isä on kausiluonteinen yrittäjä. Miehen yrittäjästatus koskettaa myös vaimoa, sillä osa-aikaista työtä tekevä vaimo ei voi saada asumistukea miehen yrityksen takia. Perheen tapauksessa kausiluonteisessa yritystoiminnassa tulot ovat vaihtelevia, mutta yleensä tasaisen pieniä. Jos myyntiä sattuu olemaan yli kuutena kuukautena vuodessa, menettää itsensätyölllistäjä isä päivärahan silloin, kun työt loppuvat. Todellisuudessa rahat eivät kuitenkaan riitä elämiseen. Kuitenkin korkeat vakuutusmaksut pitää maksaa jokaiselta kuukaudelta. Perhe kertookin toivovansa talveksi sairautta, jotta saisi sairaspäivärahan muodossa edes jotakin tuloa, kysymyksessä sanotaan.

Koko kirjallinen kysymys on luettavissa osoitteessa www.eduskunta.fi

Semiltä lakialoite omaishoidontuen tekemisestä verottomaksi

Vasemmistoliiton varkautelainen kansanedustaja Matti Semi on jättänyt torstaina 30.3.2017 eduskunnalle lakialoitteen omaishoidontuen tekemisestä verottomaksi. Lakialoitteessa esitetään tuloverolain 92 §:ään uutta kohtaa, jossa omaishoitajalle maksettu hoitopalkkio ei ole veronalaista tuloa.

– Omaishoidontuki on hyvin vaatimaton verrattuna omaishoitajien tekemään yhteiskuntamme kannalta elintärkeään työhön. Omaishoidontuen verovapaus olisi yksi keino puuttua omaishoitajien taloudelliseen ahdinkoon. Omaishoitajat kokevat pienestä hoitopalkkiosta maksettavan veron hyvin epäoikeudenmukaisesti, Semi sanoo.

– Idea aloitteeseen tuli erään omaishoitajan kanssa käymäni keskustelun pohjalta. Omaishoitajien asemaa ei ole merkittävästi parannettu vuosiin, vaikka käytännössä kaikki puolueet ovat kantaneet huolta omaishoitajien asemasta. Nyt on tekojen aika ja omaishoidontuen verovapaus hyödyttäsi kerralla tasapuolisesti kaikkia omaishoitajia, Semi sanoo.

Omaishoidon tuen hoitopalkkio on ansiotuloa, jota verotetaan kuten muutakin työn perusteella saatavaa tuloa. Semi uskoo aloitteen menestymiseen, sillä omaishoitajien asemaa on haluttu eduskunnassa parantaa vastaavilla aloitteilla vuosien saatossa yli puoluerajojen.

Lakialoite on luettavissa osoitteessa www.eduskunta.fi

Lisätietoja:

Matti Semi 050 513 0688

Kunnat hyötymään käyttäjistään – työssäkäyntialueelle verotusoikeus?

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen käynnistää pääsiäisen jälkeen selvityksen mahdollisuudesta kaksoiskuntalaisuuteen. Taustalla on havainto siitä, että asuminen kahdella tai useammalla paikkakunnalla on yleistynyt. Kakkospaikkakunnalla käytetään myös entistä enemmän palveluita. Silti esimerkiksi verot maksetaan kuitenkin edelleen vakituiseen asuinkuntaan, vapaa-ajanasunnosta perittävää kiinteistöveroa lukuun ottamatta.

Selvityksen onkin tarkoitus kartoittaa muun muassa sitä, voitaisiinko kunnallisverotusoikeus jakaa jollakin tavoin kahdelle kunnalle.

Verotusasia on kiperä, kuten ministeri Vehviläinenkin toteaa.  Joka tapauksessa on hyvä, että asiaa selvitetään. Mielestäni sitä tulee samalla pohtia myös asumista laajemmin.

Esimerkiksi: Voisiko työssäkäyntialueella olla jonkinlainen tuloverotusoikeus? Vaikkapa matkailualalla on sesonkiaikana erittäin paljon työntekijöitä muualta kuin kyseiseltä paikkakunnalta Suomesta. Tällaisia kohteita löytyy etenkin Lapista ja Itä-Suomesta. Näissä kohteissa työntekijän palkkaverot useiden työntekijöiden osalta maksetaan kotikuntaan ja työpaikan kehittämisessä ja investoinneissa mukana ollut kunta jää siltä osin niistä verotuloista nuolemaan näppejään. Tätäkin olisi selvityksessä hyvä pohtia.

Entä mitä kaksoiskuntalaisuus voisi tarkoittaa julkispalveluiden ja kansalaisoikeuksien kannalta? Ne määrittyvät myös pitkälti vakituisen kotikunnan mukaan.  Jos henkilö asuu suuren osan ajastaan useammassa paikassa, pitäisikö kyseisen kunnan osallistua myös hänen palveluidensa järjestämiseen? Voisiko lasten koulutuskunnan valita vapaasti? Miten äänestysoikeus kuntavaaleissa?

Jotkut työskentelevät tai asuvat suuren osan vuodesta useammassa kuin kahdessa kunnassa. Kuinka tällaisten monikuntalaisten oikeudet, velvollisuudet ja veronmaksupaikka määritettäisiin? Entä miten maakuntauudistus vaikuttaa tilanteeseen? Toivon selvitysryhmän pohtivan asiaa ennakkoluulottomasti.

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset kampittavat työllisyystavoitetta

Keskustelimme eduskunnassa eilen opposition yhteisestä välikysymyksestä koskien ammatillisen koulutuksen leikkauksia. Ammatilliseen peruskoulutukseen kohdennetaan 190 miljoonan euron määrärahan säästö vuodesta 2017 lukien. Säästö toteutetaan siten, että rahoituksen perusteena käytettävä opiskelijoiden enimmäismäärä säädetään 12,44 prosenttia koulutuksen järjestämislupien mukaista kokonaisopiskelijamäärää alemmalle tasolle.

Hallitus ja etenkin kokoomuslainen opetusministeri Sanni Garhn-Laasonen keskittyi perustelemaan jättimäisiä koulutusleikkauksia sillä, että edellinenkin hallitus on tehnyt niin. Ministeriltä on tainnut unohtua sellainen pikkuseikka, että hänen puolueensa kokoomus oli edellisen hallituksen johtaja ja pääministeripuolue. Kokoomus on ainoa puolue eduskunnassa, joka kantaa harteillaan sekä edellisen hallituksen, että nykyisen hallituksen koulutusleikkauksia.

Kaikki tämä siitäkin huolimatta, että kaikki eduskuntapuolueet – kokoomus etunenässä – sitoutuivat ennen eduskuntavaaleja siihen lupaukseen, että koulutuksesta ei leikata. Koulutuslupauksesta tulikin koulutuspetos.

Välikysymyksessä huomautetaan, että ammatillisten oppilaitosten arjessa leikkaukset näkyvät koulutustarjonnan supistumisena, lähiopetuksen vähenemisenä ja henkilöstövähennyksinä. Pahimmillaan joihinkin oppilaitoksiin kohdistuu jopa 16 %:n leikkaus. Leikkausten takia YT-neuvottelut tuotannollis-taloudellisin syin on käyty 102 ammatillisessa oppilaitoksessa. Henkilöstövähennystarve on noin 2 800 henkilötyövuotta. Henkilöstövähennykset ja yt-neuvottelut ovat käynnissä ja jatkuvat edelleen.

Lisäksi lähiopetuksen määrän väheneminen vaarantaa jo nyt ammattitaidon hankkimisen ja jatko-opintokelpoisuuden. Viikkotuntimäärä oli jo vuonna 2013 pudonnut 28 tuntiin aiemmasta 32 tunnista. OAJ:n kyselyn mukaan opetusta annettiin keskimäärin 22—24 viikkotuntia. Leikkausten myötä monilla aloilla tuntimäärä putoaa jo alle 20 tuntiin. Myös ryhmäkoot kasvavat.

Koulutus- ja sivistystasomme rappeuttamisen lisäksi ammatillisen koulutuksen leikkaukset mietityttävät erityisesti työllisyysnäkökulmasta. Hallituksen työllisyystavoite on 72%. Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lopulla oli avoimia työpaikkoja runsaat 26 000. Vastaavasti tammikuussa 2017 työttömiä oli 240 000. Heistä nuoria alle 25 vuotiaita oli 63 000. Tilastosta huomaa sen, että työvoiman ja avoimien työpaikkojen epäsuhta on ilmiselvä.

Kun tähän ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan euron leikkaukseen lisätään nuorten osaamisohjelman vuosien 2015-207 leikkaukset nuorisotakuusta, niin kyse on yli 310 miljoonan euron leikkauksesta nuorten ammattiin valmistumisesta ja työllistymismahdollisuudesta. Tämä ihmetyttää etenkin huomioiden hallituksen työllisyystavoitteen. Kuinka hallitus aikoo varmistaa koulutuksen laadun niin, että avoimet työpaikat ja ammatillinen koulutus kohtaa toisensa ja miksi pitää ammatillisen koulutuksen opetusta silloin vähentää?