Aihearkisto: Yleinen

Hallituksen kehysriihestä

Eduskunta keskusteli 3.5. julkisen talouden suunnitelmasta vuodelle 2018, eli niin sanotun kehysriihen päätöksistä. Hallituksen talouspolitiikka seuraavalle vuodelle sisältää joitakin hyviä päätöksiä, mutta pääosin se jatkaa leikkauspolitiikkaa eikä osoita kunnianhimoisia toimia työllisyyden parantamiseksi. Merkittävät uudistukset, kuten perhevapaauudistus ja byrokratialoukkujen purkaminen jäivät tekemättä.

Hallitus leikkaa kehyspäätöksellä asumistukea 30 miljoonalla eurolla. Asumistuesta on leikattu jo aiemmin hallituskaudella enimmäisasumismenoja rajoittamalla 53 miljoonaa. Nyt asumistuki sidotaan elinkustannusindeksiin, joka nousee vuokraindeksiä hitaammin. Siis käytännössä asumistuen taso suhteessa asumisen kustannuksissa laskee. Samalla päätettiin myös neliökohtaisesta vuokrakatosta, jolla on saman suuntainen vaikutus.

Tämä tulee vaikuttamaan vuokriin korottavalla tavalla. Erityisesti keskuskaupunkien alueella ja myös muualla Suomessa muutos tulee vaikeuttamaan monien pienituloisten tilannetta. Hallituksen ajattelussa asumistuen heikentäminen alentaa vuokria. Todellisuudessa tälle teorialle ei löydy kestäviä perusteita, eikä hallitus ole sellaisia esittänytkään. Vuokrat eivät tule alenemaan päätöksen seurauksena, vaan ainoastaan köyhien köyhyys lisääntyy entisestään. Lisäksi hallitus ei tule saavuttamaan kaipaamiaan säästöjä, sillä päätös lisää välittömästi toimeentulotukimenoja jopa 17 miljoonalla eurolla.

Sipilän hallituksen työllisyyspolitiikan johtoajatus on koko vaalikauden ajan ollut työttömien syyllistäminen omasta työttömyydestään. Näin voidaan sanoa ainakin, jos katsotaan hallituksen tekemiä päätöksiä työttömien kepittämiseksi. Hallitus on jo kautensa aikana leikannut työttömyysturvaa, kasvattanut työttömien byrokratiaa ja asettanut työttömille uusia sanktioita.

Nyt työttömyysturvaan otetaan käyttöön leikkuri, jos työtön ei onnistu löytämään pätkätöitä työttömyysjaksojen aikana. Yli kolmen kuukauden työttömyysturvaan tulisi yksi kuukausittainen omavastuupäivä, jonka voisi välttää “olemalla aktiivinen”. Aktiivimalli koskisi myös perusturvaa. Kyseessä on päätön kepitystoimi, jonka “aktiivisuusehdot” ovat lähes mielivaltaiset. Lisäksi hallitus suunnittelee työttömien aktivointia niin, että jokainen työtön kolmen kuukauden aikana joutuu tekemään 12 työpaikkahakemusta ollakseen aktiivinen työnhakija. Jos työpaikkaa ei vuoden aikana saa, niin Suomessa liikkuu nykyisillä työttömyysluvuilla 15 miljoonaa työpaikkahakemusta.  

Vielä kehysriihestä. Sen pääsääntö päätöksissä oli se, että palautettiin kymmenyksiä niistä satojen miljoonien leikkauksista, mitä hallitus on tehnyt omaan budjettiinsa. Esimerkiksi työttömyysturvan 70 miljoonan leikkaukseen palautettiin 25 milj. työttömän aktiivitoiminnan (haastattelijoiden) lisäämiseen.  Ammatillisen koulutuksen 120 milj. euron leikkauksista palautettiin 15 milj. euroa koulutuksen reformin läpivientiin. Tämän tyyppisiä olivat hallituksen kehysriihen lisäpanostukset. Tukityöllistämisvaroja ei tullut lisää vaan työttömälle lisää keppiä.

Kehysriihessä poikkeuksen teki turvallisuuden lisääminen. Hallitus päätti ylläpitää poliisitoiminnan vahvuuden 7200 poliisissa, mikä on nykytilanteessa hyvä asia. Se, miten voimavarat jaetaan poliisihallinnon sisällä, on vielä avoin kysymys.  

Mielipidekirjoitus on julkaistu Warkauden lehdessä.

Vappupuhe 2017

Hyvät toverit ja ystävät, arvoisat kuulijat!

Tänä vuonna se viimeinkin onnistui. Suomeen on hyväksytty laki 8 tunnin työpäivästä ja 47 tunnin viikoittaisesta työajasta. Työajan lyhennys toteutetaan niin, ettei ansiotaso laske.

Tämä on työläisten voitto ja useiden vuosien kymmenien työtaistelujen tulos!

Näin täyttyi Suomen työläisten tavoite työajan lyhentämisestä vuonna 1917. Sitä voidaan pitää myös yhtenä tärkeänä edistysaskeleena Suomen työväenliikkeen ja eduskunnan välisenä edistysaskeleena.

Mutta ilman uhrauksia se ei tullut. Silloin sata vuotta sitten vuonna 1917 työtaisteluita oli yli 500 ja menetettyjä työpäiviä noin kaksi miljoonaa. Erityisen merkittäväksi nousivat maatalouslakot, joihin osallistui yli 16 000 maatyöläistä.

Hyvät Kuulijat

Kuten huomaatte, asiat mitkä meille ovat tänä päivänä lähes itsestäänselviä, eivät ole tulleet ilmaiseksi. Niiden eteenpäin saamiseksi on pitänyt taistella. Lakot ovat olleet myös taloudellisia menetyksiä ennen kaikkea työläisperheille. Heidän toimeentulonsa on ollut pitkälti riippuvaisia, toisten työläisten avusta. Yhdessä kerättiin varoja, jotta voitiin antaa ruokaa heikompiosaisille, polttopuita jotta ”köksä” saatiin lämpimäksi ja yhteisiä tilaisuuksia, jottei kukaan syrjäytyisi. Se oli myös työläisten taistelujen menestyksen tae.  Yhdessä satsattiin tulevaisuuteen ja siihen, että työllä on tultava toimeen.

Tänä päivänä, meillä Suomessa pitkäaikaistyöttömyys pahenee vuosi vuodelta. Työllistämiseen tarvittavia määrärahoja Sipilän hallitus leikkaa edelleen. Työttömille tarjotaan keppiä ja päivärahaleikkauksia. Yhä useampi joutuu olemaan Veikko Hurstin perillisten ja seurakuntien leipäjonossa, kun rahat eivät riitä ruokaan ja asuntoon. Olemmeko palaamassa takaisin historiamme alkujuurille?

Hyvät toverit

Kansalaissota muutti satavuotta sitten Suomen tilanteen. Oikeisto otti vallan ja päätti tuhotta punaiset työläiset 100 vuodeksi eteenpäin ja samalla koko ammattiliittoihin järjestäytyneen työväestön.

Mutta onneksi järjestäytynyttä työväestöä ei pystytty tuhoamaan. Jo pian 20-luvulla neuvoteltiin jopa tuntuvista palkankorotuksista. Silloin elettiin läntisen maailman nousukautta.

30-luvun lama koetteli työväestöä ja sopimusyhteiskuntaa. Äärioikeiston hyökkäykset työväestöä vastaan olivat julmia. Tämä äärioikeisto otti vallan omiin käsiinsä ja kylvi sekasortoa suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhteiskunnassa, missä työläiset osasivat auttaa toinen toistaan hädän keskellä, mutta eivät aina pystyneet muiluuttajia estämään. Se oli Suomen demokraattisen itsenäisyyden historian mustinta aikaa. Kun vielä muistaa sen, että äärioikeisto salli silloin jopa henkirikokset, joista oikeuslaitos jätti osan jopa selvittämättä.

Nyt tänä päivänä monet koulukiusatut nuoret, työttömät ja yksinäiset vanhukset ovat pudonneet syrjäytymisen tielle. Pelkästään jo siksi, että Suomessa tämän päivän hallitus leikkaa koulutuksesta, tutkimuksesta, työllisyysmäärärahoista, vanhustenhoidosta. Niin muiluttaako nyt hallitus meidän yhteiskunnan heikompiosasia, kun se on nakertamassa heikompien tukiverkkoja? Esimerkiksi opiskelijoiden opintotukea on leikattu, oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan on lyhennetty ja vanhusten huollosta hallitus leikkasi 70 miljoonaa euroa.

Tähänkö ollaan tultu, että 100 vuotias hyvinvointi Suomi on vain hyvinvoivien Suomi? Suomi minkä koulutustaso on maailman parhaita. Onko meillä jäänyt jokin oppiaine lukematta, kun emme ymmärrä sitä, että huolehtimalla heikommista ja ottamalla heidät mukaan rakentamaan yhteiskuntaamme vahvistamme koko kansaa.

Arvoisat kuulijat!

Nostan vielä yhden erittäin tärkeän seikan meidän satavuotisen historian rakenteissa, mitä ei saa ohittaa. Naisten asema työmarkkinoilla ja heidän työnsä arvostus läpi Suomen itsenäisyyden ajan.

Suomalaisen työläiskulttuuriin on aina kuulunut se, että nainen on osallistunut tasavertaisesti ruuanhankintaan ja töiden tekoon miehen rinnalla, sillä työstä selviäminen on historiamme alkuajoista asti ollut henkiinjäämisedellytys.

Tosin perinteenä on aina ollut se, että miehen rooli on ollut korostettuna. Näin on ollut myös järjestäytyneen ammattiliittojen ja osastojen palkkaneuvotteluissa. Mainittakoon, että Suomessa on neuvoteltu miehille työehtosopimuksia jo yli sata vuotta. Itsenäisyytemme alkuaikoina naisten työehdoista ja minipalkasta ei ollut tietoakaan, vaikka naiset osallistuivat työntekoon siinä, missä miehetkin.

Rakennusalalla ensimmäinen merkintä naisten palkoista löytyy vuodelta 1945. Palkkaero vastaavalla työn raskaustasolla oli silloinkin naisten tappioksi 25 prosenttia. Mainittakoon, että nämä sukupuolesta johtuvat palkkausmääritelmät poistuivat 1962 alan sopimuksesta. Sen jälkeen hinnoittelu sisälsi tehtävät ja niiden vaatimustasot, ei sukupuolta. 

Hyvät kuulijat

Tämä naisten työpanos korostui erityisesti sodan aikana. Heitä tarvittiin rintaman läheisyydessä haavoittuneiden hoitamisessa, kotirintamalla kodinhoidossa, maanviljelyssä, teollisuuden tuotannossa, kotona vanhusten hoitajina ja lasten kasvattajina.

Sodan jälkeen naisia tarvittiin teollisuuden työntekijöinä korvaamaan sodassa kaatuneita miehiä. He tekivät yhdessä miesten kanssa raskaan urakan Suomen talouden nostamisessa jaloilleen. Naisten panostusta korostaa se, että he hoitivat myös kodin. Osalla naisia oli vielä hoidettavana sodassa haavoittunut puoliso. Eli he toimivat omaishoitajana ilman minkäänlaista yhteiskunnan tukea.

Naisten osuus hyvinvoinnin rakentamisessa Suomen satavuotisen itsenäisyyden historian aikana on ollut todella merkittävä ja ilman sitä Suomen nopea elintason nousu ei olisi ollut mahdollista!

Naisten asema suomalainen yhteiskuntarakenteen ja koulutuksenavulla kasvanut enemmän tasa-arvoiseksi. Suomalainen, lähes ilmainen, koulutusjärjestelmä on mahdollistanut työläisille niin naisille kuin miehille tasa-arvoisen mahdollisuuden edetä urallaan.

Vai onko?

Kun tarkastelee tällä hetkellä naisten menestymistä koulutuksen osalla, se on huomattavasti miehiä parempaa. Kun sitten tarkastelee asiantuntija tai johtajatyöpaikkoja niin naisten asema on huomattavasti miehiä heikompi. Järjestään kaikki tutkimukset todistavat sen

Arvoisat kuulujat

Miettikää tätä naisten työpanoksen laajuutta ja määrää Suomen 100-vuotishistorian aikana. Heidän osuuttaan suomalisen hyvinvoinnin rakentajina.

Suomi viettää tänä vuonna itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlaa. Miten maan hallitus palkitsee nämä hyvinvoinnin rakentajat?

Pakkolakien avulla Sipilän hallitus pakotti työmarkkinat valitsemaan koleran ja ruton väliltä ja siksi työmarkkinat tekivät kiky-sopimukseen. Sen hinta oli erityisen raaka varsinkin pienipalkkaisille naisvaltaisille palvelualoille ja julkiselle sektorille. Suomen satavuotisen hyvinvoinnin rakentajille tulee lisää ilmaista työaikaa. Julkiselle puolelle lisäksi lomarahoista leikataan 30 prosenttia, mikä supistaa heidän ostovoimaansa.

Mitä sitten tarkoittaa hallituksen kaavailema sote-ja maakuntauudistus niille työntekijöille jotka sen piiriin kuuluvat. Jos hallituksen esitys menee läpi, niin se tarkoittaa yhtiöittämistä, kilpailutusta, työehtoshoppailua ja jopa naisvaltaisten alojen ajamista heikompien työehtojen alaisuuteen.

Se merkitsee yli 220 000 työntekijän YT-neuvottelujen aloittamista.  Missä työntekijöiden asema on yhtiöittämisen jälkeen täysin epäselvä.

Tämä on se kiitos hallitukselta naisten raskaasta työpanoksesta ja itsenäisyytemme vuosisadan työstä.

Toivon todella, että hallitus luopuu maakuntauudistuksessa pakkoyhtiöittämisestä ja palveluiden kilpailulle asettamisesta. 

Lisäksi hallitus on tehnyt lukemattoman määrän heikennyksiä heikompiosaisten asemaan. Hallitus on jopa leikannut kansaeläkettä ensimmäisen kerran koko Suomen historian aikana. Eikä hallitus korjannut näitä heikennyksiä kehysriihessä, vaikka Suomen taloudessa on jo nousun merkkejä.

Hyvät kuulijat!

Juhla Suomen itsenäisyyden satavuotiaasta taipaleesta ei saa tarkoittaa, että me palaamme 100 vuotta työehdoissa taaksepäin.

Sen pitää tarkoittaa, että Suomea viedään laadukkaalla koulutuksella eteenpäin. Asukkaittemme hyvinvointi kasvaa ja suomalainen tuote menestyy maailmalla. Meillä pitää olla tasa-arvoinen yhteiskunta, missä lapsemme voivat elää turvassa ja vanhuksilla on hyvä olla.

Sen eteen me Vasemmistoliitossa teemme työtä, ihmisten hyvinvointi on meille tärkein tavoite itsenäisyytemme 100-vuotiaassa Suomessa! 

Harmaan talouden torjunta jäi leikkausten jalkoihin

Tiedote 20.9.2016

Vasemmistoliiton kansanedustaja Matti Semi ihmettelee Sipilän hallituksen päätöstä leikata harmaan talouden torjunnan varoja vuoden 2017 talousarviossa.

Sisäministeriö kertoo tiedotteessaan, että ensi vuoden talousarviossa on varattu 5 miljoonan euron lisämääräraha, joka kohdistuu osittain harmaan talouden torjuntaan. Budjettia lukiessa käy kuitenkin ilmi, että harmaan talouden torjunnasta ollaan leikkaamassa 9,6 miljoona euroa. Osittainen lisämääräraha ei mitenkään riitä kattamaan leikkauksen vaikutuksia.

– Harmaan talouden torjuntaan kohdistuvilla säästöillä on selkeä valtiontaloutta heikentävä vaikutus. Vuonna 2014 valtion takaisin saadun rikos- ja verohyödyn määrä oli harmaan talouden torjunnan ansiosta 47,7 miljoonaa euroa, Semi sanoo.

– Nyt näyttää siltä, että jäämme vaille kaivattuja veroeuroja, kun harmaan talouden torjuntaa heikennetään lyhytnäköisillä leikkauksilla, Semi jatkaa.

Valtioneuvosto on kuitenkin 28.4.2016 päättänyt harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiasta, jonka pohjalta on laadittu 20 toimenpidettä sisältävä toimenpideohjelma.

– Vaikka harmaan talouden torjuntaa jatkettaisiin strategian mukaisesta, on jostain leikattava kun torjunnan määrärahoja vähennetään näin merkittävästi. Työtä ei voi tehdä ilman sille suunnattuja resursseja, Semi toteaa.

Itsenäisistä maatalousyrittäjistä tehty torppareita

Eduskunnassa keskusteltiin tänään välikysymyksestä, joka koskee suomalaisen maatalouden kriisiä. Kansanedustaja Matti Semi nostaa esiin erityisesti maanviljelijöitä kiusaavan byrokratian. Suuri osa maataloustuista maksetaan valtion varoista ja EU:n osuus on pudonnut joka ohjelmakauden jälkeen. Silti on rakennettu sekä EU:n vaatima että oma kansallinen valvontajärjestelmä, jota täytyy noudattaa.

– Tämä ei tunnu oikealta. EU:n maksuosuus vähenee, mutta valvonta tiukkenee joka vuosi. Vasemmistoliitto on jo aiemmin keväällä vaatinut, että maatalouteen kohdistuvaa pikkutarkkaa byrokratiaa, joka liittyy EU-tukisäännöksiin ja niiden valvontaan, pitää keventää. Nyt maanviljelijöitä kiusataan kohtuuttomasti, kun tukia peritään takaisin aivan olemattomistakin rikkeistä! Semi ihmettelee.

Semin mukaan olisi myös kohtuullista, että maanviljelijät saisivat kriisiajalla helpotusta kiinteistöverosta.

– Vasemmistoliitto on myös esittänyt, että elinkelpoisten tilojen konkurssit pitää estää sopeutumislainoilla ja korkotukilainojen maksulykkäyksillä, Semi toteaa.

Ruokakauppojen alennuskampanjat ovat kasvattaneet tuottajien ahdinkoa. Semin mukaan kauppa kyykyttää elintarviketeollisuutta ja se siirtää riskin tuottajalle pudottamalla hintoja yksipuolisella ilmoituksella.

– Meidän on siis huomattava myös se, että maataloustuotteiden tuottaja ei toimi vapaana yrittäjänä, jolla on satoja asiakkaita. Kilpailu onkin avattava myös maatalouteen. Ruotsissa maitotila saa myydä 20 prosenttia kilpailijalle ilmoittamalla tästä kuukausi etukäteen omalle meijerille. Tällaista vaihtoehtoa ei Suomessa ole. Toisin sanoen itsenäisistä maatalousyrittäjistä on tehty torppareita! Nyt on kiire ja tarvitsemme hallitukselta pikaisesti konkreettisia toimia. Muuten edessä on maatilojen konkurssiaalto, Semi sanoo.

Lisätietoja: Matti Semi, 050 513 0688, matti.semi@eduskunta.fi