Aihearkisto: Yleinen

Kuka haluaa kasvattaa tuloeroja?

Kun mietimme politiikan suuria linjoja, tuloerojen kaventaminen on varmasti yksi tavoite, josta ollaan oltu ja ollaan edelleen Suomessa laajasti samaa mieltä. Me olemme ymmärtäneet hyvin sen, että pienten tuloerojen maissa elävät onnellisimmat ihmiset ja pienet tuloerot takaavat myös parhaiten kilpailukyvyn. Tämä on asia, mistä on voinut olla Suomessa ylpeä.

Tuloerojen pienentäminen on ollut merkittävä osa suomalaista menestystarinaa köyhästä maasta yhdeksi maailman vauraimmista ja turvallisimmista maista. Määrätietoisella politiikalla tuloeroja onnistuttiin kaventamaan sotien jälkeen. 1990-luvun laman jälkeinen nousukausi toi muutoksen tähän kehitykseen. Tuolloin tuloerot taas kasvoivat, mutta vuosituhannen vaihde tasoitti taas kehityksen.

Suomalainen menestystarina tuloerojen kaventumisesta ei siis ole ollut tähänkään asti suoraviivainen, vaan notkahduksia on tapahtunut ennenkin. Nyt tilanne on kuitenkin taas huolestuttava.

Vasemmistoliitto teetti eduskunnan tietopalvelulla laskelman hallituksen politiikan vaikutuksista tuloeroihin. Tulokset ovat karua luettavaa. Olemme taas tilanteessa, missä köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Syynä on hallituksen talouspolitiikan suuri linja.

Hallituksella on ollut varaa leikata tulojaan jatkuvilla verojen leikkauksilla, mutta samalla säästösyistä leikataan etuuksia. Tämä ristiriita on aiheuttanut tuloerojen kääntymisen kasvuun. Elokuun budjettiriihessä hallitus päätti jatkaa tällä linjalla. Ensi vuonna veroja kevennetään 270 miljoonalla eurolla. Yhteensä hallitus on leikannut tuloveroja yhteensä peräti 1,5 miljardilla eurolla. Samalla on leikattu rankalla kädellä sosiaaliturvasta ja koulutuksesta.

Ei tarvitse olla talousnobelisti ymmärtääkseen tällaisen politiikan seuraukset. Verojen leikkaamisesta hyötyvät ennen kaikkea hyvätuloiset ja etuuksien pienentäminen kolahtaa pahiten pienituloisiin. Vasemmistoliiton teettämän laskelman tuloksena pääministeri joutui myöntämään, että hallituksen politiikka lisää eriarvoisuutta. Vaikka hallitus esittää talouspolitiikkansa ainoana vaihtoehtona, viimeistään nyt sen on myönnettävä, että kysymys on ennen kaikkea arvovalinnasta. Tuloeroja ei ole pakko kasvattaa, eikä kehityssuunta varmasti ole sellainen, mihin kansan enemmistö on tyytyväinen.

Kolumni on julkaistu 20.9.2017 Savon-Sanomissa ja Karjalaisessa

Väkivaltaa ehkäistään yhteistyöllä

Eduskunnan ensimmäinen viikko alkoi juhlavasti, kun palasimme eduskuntataloon ja istuntosaliin remontin valmistuttua. Päätöksentekoon tulee toivottavasti lisää arvokkuutta, mutta tämä riittäköön työympäristön kehityksestä.

Viime viikon aikana hallintovaliokunnassa käsiteltiin Turun traagista tapausta. Kuultavina viikon aikana olivat sisäministeri Paula Risikko, kansliapäällikkö Päivi Nerg ja koko poliisivirastojen ylin johto suojelupoliisia myöten.

Yhteinen piirre heidän esityksessään oli, että tulevaan budjettiin on lisätty tuntuvasti rahaa niin suojelupoliisin, keskusrikospoliisin kuin koko poliisitoiminnan osalle. Tämä mahdollistaa sen, että alalle voidaan palkata lisää ammattilaisia. Tämä on hyvä asia, sillä valiokunnassa olemme jo pidemmän ajan olleet huolisamme tilanteesta ja vaatineet yksimielisesti korjausta asiaan. Meillä on oltava lisää keinoja ja resursseja, millä voimme ennaltaehkäistä väkivaltaa.

Terrorismin uhan varalta Suomen viranomaisilla on hyvät kansainväliset yhteydet ja tiedonsaantimahdollisuudet ja he tutkivat todella tiheällä seulalla saamiaan vihjeitä. Vihjeiden määrä on valtava. Siksi on hyvä, että henkilöstöä saadaan nyt lisää. Mutta parantamista meidän yhteiskunnan viranomaistoiminnassa ja sen yhteistyössä sekä myös lainsäädännössä on edelleen, jotta järkyttäviltä tapauksilta säästyttäisiin.

Poliisin, sosiaaliviranomaisten ja lääkäreiden välistä yhteistyötä on kehitettävä. Tätä varten viranomaisten tiedonsaantimahdollisuuksia on selkeytettävä. Vaikka sosiaaliviranomaisilla on mahdollisuus antaa henkilötietoja poliisisille epäilyttävissä tapauksissa, niin yksilön tietosuojaan vedoten näin riittävän usein ei toimita. Silloin viranomaisilta saattaa jäädä tärkeä osa tarvittavasta tiedosta seulomatta ja arvioimatta. On toki ymmärrettävää, että tasapainottelu yksilön tietosuojan ja yleisen turvallisuuden välillä ei varmasti ole helppo tehtävä.

Näihin asioihin, sekä muihin lakiasioihin, tulemme paneutumaan heti tämän syksyn aikana. Näin teemme, jotta minimoimme riskit, ettei Turun terrori-iskun, Imatran kolmoismurhan tai Kauhavan koulusurmien kaltaisia traagisia tapahtumia enää tulisi.

Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista ja sellaisena me vasemmistoliitossa haluamme sen pitää!

Mielipidekirjoitus on julkaistu Warkauden Lehdessä 13.9.2017

Syksyä kohden

Kesä alkoi uudella valtuustokaudella. Tällä hetkellä on tärkeää saada varkautelaisten elinolojen kehittämiseksi selkeät suunnitelmat ja tavoitteet. Nyt on lisättävä asukkaiden hyvinvointia ja pidettävä hyvää huolta kaupungin omaisuudesta. Tavoitteiden saavuttamisessa avainasemassa on motivoitunut ja ammattitaitoinen henkilökunta. Lisäksi kaupungin ja sen yhtiöiden taksapolitiikka ei saa olla kohtuuton.

Taksapolitiikkaan liittyen minuun oli yhteydessä varkautelainen omakotiasukas, joka huomautti vesilaskun suuruudesta. Kerroin hänelle, että Varkauden puhtaan- ja jäteveden hinnan määrittelee Keski-Savon Vesi Oy. Valtuutettuna en pysty päättämään vesitaksoista, vaan se asia kuuluu yhtiön hallitukselle. Kaikki tämä tehtiin vain siksi, että haluttiin kaupungin taseen näyttävän hienommalta. Nyt kaupunkilaiset joutuvat maksamaan vesilaitoksemme infran toiseen kertaan, koska vesi-ja viemärilaitoksen infra ja omaisuus siirrettiin yhtiölle velkana.

Taksojen kehitys jäi vaivaamaan minua, joten tarkistin hinnoittelun kehityksen. Puhtaan- ja jäteveden taksat ovat nousseet yhtiön perustamisesta vuodesta 2011 vuoteen 2016 mennessä peräti 18 prosenttia ja perusmaksut 23 prosenttia, eikä valtuustolla ole ollut asiassa päätäntävaltaa. Tämä pitää nostaa keskusteluun, päästäänkö tästä jatkuvasta korotuskierrosta irti!

Eräs varkautelainen kerrostalon asukas esitteli minulle sähkölaskuaan, minkä suuruus oli 76,9 euroa. Siitä sähkön energiamaksu 9,25 euroa, siirtomaksu kulutuksen osalta 7,44 euroa ja loput olivat siirron perusmaksua ja veroa. Veron osuus oli 5,65 euroa! Tämä osoittaa, että sähkölaskun loppusummasta suuri osa on muuta kuin kulutusta. Sähkön kulutusta säätelemällä voi siis säästää hyvin rajallisesti, eikä se ole tehokas ratkaisu asumiskulujen tiputtamiselle. Vasemmistoliiton tavoitteena on taata kohtuuhintainen ja laadukas asuminen kaikille ja taksapolitiikkaan pitääkin kiinnittää huomiota myös valtakunnallisesti.

Toivoa tällä hetkellä tuo, että varkautelaisten työllisyys on mennyt parempaan suuntaan. Kaupungin talous on numeroina kunnossa. Tosin se on sisältänyt verojen ja erilaisten maksujen sekä taksojen korotuksia. Pienituloisten ja pitkäaikaistyöttömien tilannetta pahentaa lisäksi hallituksen tekemät palveluiden ja lääkkeiden omavastuuosuuksien korotukset. Syksyllä sote-uudistus palaa eduskunnassa taas työpöydälle ja Vasemmistoliitolle yksi tärkeimmistä asioista uudistuksessa on, että asiakasmaksuja alennetaan kaikilta ja pienituloisilta maksujen aiheuttamat tulomenetykset korvataan kokonaan.

Jännityksellä odotan myös syksyn työmarkkinakierrosta, koska se ei varmasti tule olemaan helppo. Epäreiluuden tunnetta on kasvattanut pörssiyhtiöiden johtajien palkkojen nouseminen viime vuonna jopa 18 prosentilla. Samaan aikaan sotu-maksuja on siirretty työnantajilta työntekijöille, työaikaa on kasvatettu sekä julkisen puolen lomarahoja leikattu. Toivottavasti yksipuolisesta, työntekijöitä kurjistavasta sanelulinjasta päästään eroon. Yhdessä sopiminen, missä annettaan riittävä palkka myös tuloksen tekijälle, on kestävin ratkaisu kaikkien osapuolten kannalta.

Kolumni on julkaistu Warkauden Lehdessä 12.8.2017

Hallituksen kehysriihestä

Eduskunta keskusteli 3.5. julkisen talouden suunnitelmasta vuodelle 2018, eli niin sanotun kehysriihen päätöksistä. Hallituksen talouspolitiikka seuraavalle vuodelle sisältää joitakin hyviä päätöksiä, mutta pääosin se jatkaa leikkauspolitiikkaa eikä osoita kunnianhimoisia toimia työllisyyden parantamiseksi. Merkittävät uudistukset, kuten perhevapaauudistus ja byrokratialoukkujen purkaminen jäivät tekemättä.

Hallitus leikkaa kehyspäätöksellä asumistukea 30 miljoonalla eurolla. Asumistuesta on leikattu jo aiemmin hallituskaudella enimmäisasumismenoja rajoittamalla 53 miljoonaa. Nyt asumistuki sidotaan elinkustannusindeksiin, joka nousee vuokraindeksiä hitaammin. Siis käytännössä asumistuen taso suhteessa asumisen kustannuksissa laskee. Samalla päätettiin myös neliökohtaisesta vuokrakatosta, jolla on saman suuntainen vaikutus.

Tämä tulee vaikuttamaan vuokriin korottavalla tavalla. Erityisesti keskuskaupunkien alueella ja myös muualla Suomessa muutos tulee vaikeuttamaan monien pienituloisten tilannetta. Hallituksen ajattelussa asumistuen heikentäminen alentaa vuokria. Todellisuudessa tälle teorialle ei löydy kestäviä perusteita, eikä hallitus ole sellaisia esittänytkään. Vuokrat eivät tule alenemaan päätöksen seurauksena, vaan ainoastaan köyhien köyhyys lisääntyy entisestään. Lisäksi hallitus ei tule saavuttamaan kaipaamiaan säästöjä, sillä päätös lisää välittömästi toimeentulotukimenoja jopa 17 miljoonalla eurolla.

Sipilän hallituksen työllisyyspolitiikan johtoajatus on koko vaalikauden ajan ollut työttömien syyllistäminen omasta työttömyydestään. Näin voidaan sanoa ainakin, jos katsotaan hallituksen tekemiä päätöksiä työttömien kepittämiseksi. Hallitus on jo kautensa aikana leikannut työttömyysturvaa, kasvattanut työttömien byrokratiaa ja asettanut työttömille uusia sanktioita.

Nyt työttömyysturvaan otetaan käyttöön leikkuri, jos työtön ei onnistu löytämään pätkätöitä työttömyysjaksojen aikana. Yli kolmen kuukauden työttömyysturvaan tulisi yksi kuukausittainen omavastuupäivä, jonka voisi välttää “olemalla aktiivinen”. Aktiivimalli koskisi myös perusturvaa. Kyseessä on päätön kepitystoimi, jonka “aktiivisuusehdot” ovat lähes mielivaltaiset. Lisäksi hallitus suunnittelee työttömien aktivointia niin, että jokainen työtön kolmen kuukauden aikana joutuu tekemään 12 työpaikkahakemusta ollakseen aktiivinen työnhakija. Jos työpaikkaa ei vuoden aikana saa, niin Suomessa liikkuu nykyisillä työttömyysluvuilla 15 miljoonaa työpaikkahakemusta.  

Vielä kehysriihestä. Sen pääsääntö päätöksissä oli se, että palautettiin kymmenyksiä niistä satojen miljoonien leikkauksista, mitä hallitus on tehnyt omaan budjettiinsa. Esimerkiksi työttömyysturvan 70 miljoonan leikkaukseen palautettiin 25 milj. työttömän aktiivitoiminnan (haastattelijoiden) lisäämiseen.  Ammatillisen koulutuksen 120 milj. euron leikkauksista palautettiin 15 milj. euroa koulutuksen reformin läpivientiin. Tämän tyyppisiä olivat hallituksen kehysriihen lisäpanostukset. Tukityöllistämisvaroja ei tullut lisää vaan työttömälle lisää keppiä.

Kehysriihessä poikkeuksen teki turvallisuuden lisääminen. Hallitus päätti ylläpitää poliisitoiminnan vahvuuden 7200 poliisissa, mikä on nykytilanteessa hyvä asia. Se, miten voimavarat jaetaan poliisihallinnon sisällä, on vielä avoin kysymys.  

Mielipidekirjoitus on julkaistu Warkauden lehdessä.