Aihearkisto: Blogi

Suosiiko Sipilän hallitus veronkiertoa?

Hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysastetta, jotta työttömyydestä johtuvat sosiaalimenot pienenisivät ja ansiotuloista saatava verotus kasvaisi.  Hieno päämäärä talouden vakauttamisen kannalta, mutta mitä tekee hallitus pääomille, niiden verotukselle ja koko harmaan talouden kitkemiselle?

Viime viikolla hallintarekisterilaki nousi jälleen haudastaan ja se tuotiin eduskunnan käsittelyyn. Hallintarekisterilaki mahdollistaisi suomalaisten omistusten hallinnan ulkolaisten arvopaperikeskusten kautta. Näin se vähentäisi avoimuutta ja helpottaisi veronkiertoa ja talousrikollisuutta.

Samalla koko hallituskauden ajan on harmaantaloudentutkinnasta leikattu tuntuvasti määrärahoja, joita sitten on osittain palautettu opposition ja yleisen painostuksen takia. Ja myös siksi, että palautukset antaisivat paremman kuvan hallituksen veropoliittisesta linjasta.

Nyt valmisteilla oleva lakiluonnos rahanpesun estämisestä on lausunnolla. Laissa merkittävässä roolissa on yhtiöiden ja yhteisöjen omistusosuudesta ja sen ilmoittamisesta edunsaajarekisteriin. Komissio on esittänyt vuonna 2016, että ilmoitusvelvollisuus omistus tai äänivaltarajan osalta laskisi 10 prosenttiin.  Nyt hallitus esittää, että ilmoitusvelvollisuusraja olisi 25 prosenttia, näin edunsaajan ilmoitusvelvollisuus olisi helposti kierrettävissä.

Lisäksi hallitus julkisti tänään esityksensä soten niin sanotuksi valinnanvapausmalliksi. Lakiesitys on veronkiertoa tutkivan Finnwatchin mukaan veronmaksun vastuullisuuden varmentamisen osalta pettymys, eikä vastaa yksityisten sote-yritysten verovälttelystä esitettyihin huoliin.  Hallituksen niin sanotussa valinnanvapausesityksessä ei edellytetä kansainvälisiltä ja tunnetusti veroja vältteleviltä sote-yrityksiltä riittävää veroraportointia, mikä vesittää tavoitteen maakohtaisesta veroraportoinnista.

Kaikesta tästä herää kysymys, ollaanko Suomeen luomassa suurpääoman harmaantalouden paratiisia?

Kunnat hyötymään käyttäjistään – työssäkäyntialueelle verotusoikeus?

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen käynnistää pääsiäisen jälkeen selvityksen mahdollisuudesta kaksoiskuntalaisuuteen. Taustalla on havainto siitä, että asuminen kahdella tai useammalla paikkakunnalla on yleistynyt. Kakkospaikkakunnalla käytetään myös entistä enemmän palveluita. Silti esimerkiksi verot maksetaan kuitenkin edelleen vakituiseen asuinkuntaan, vapaa-ajanasunnosta perittävää kiinteistöveroa lukuun ottamatta.

Selvityksen onkin tarkoitus kartoittaa muun muassa sitä, voitaisiinko kunnallisverotusoikeus jakaa jollakin tavoin kahdelle kunnalle.

Verotusasia on kiperä, kuten ministeri Vehviläinenkin toteaa.  Joka tapauksessa on hyvä, että asiaa selvitetään. Mielestäni sitä tulee samalla pohtia myös asumista laajemmin.

Esimerkiksi: Voisiko työssäkäyntialueella olla jonkinlainen tuloverotusoikeus? Vaikkapa matkailualalla on sesonkiaikana erittäin paljon työntekijöitä muualta kuin kyseiseltä paikkakunnalta Suomesta. Tällaisia kohteita löytyy etenkin Lapista ja Itä-Suomesta. Näissä kohteissa työntekijän palkkaverot useiden työntekijöiden osalta maksetaan kotikuntaan ja työpaikan kehittämisessä ja investoinneissa mukana ollut kunta jää siltä osin niistä verotuloista nuolemaan näppejään. Tätäkin olisi selvityksessä hyvä pohtia.

Entä mitä kaksoiskuntalaisuus voisi tarkoittaa julkispalveluiden ja kansalaisoikeuksien kannalta? Ne määrittyvät myös pitkälti vakituisen kotikunnan mukaan.  Jos henkilö asuu suuren osan ajastaan useammassa paikassa, pitäisikö kyseisen kunnan osallistua myös hänen palveluidensa järjestämiseen? Voisiko lasten koulutuskunnan valita vapaasti? Miten äänestysoikeus kuntavaaleissa?

Jotkut työskentelevät tai asuvat suuren osan vuodesta useammassa kuin kahdessa kunnassa. Kuinka tällaisten monikuntalaisten oikeudet, velvollisuudet ja veronmaksupaikka määritettäisiin? Entä miten maakuntauudistus vaikuttaa tilanteeseen? Toivon selvitysryhmän pohtivan asiaa ennakkoluulottomasti.

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset kampittavat työllisyystavoitetta

Keskustelimme eduskunnassa eilen opposition yhteisestä välikysymyksestä koskien ammatillisen koulutuksen leikkauksia. Ammatilliseen peruskoulutukseen kohdennetaan 190 miljoonan euron määrärahan säästö vuodesta 2017 lukien. Säästö toteutetaan siten, että rahoituksen perusteena käytettävä opiskelijoiden enimmäismäärä säädetään 12,44 prosenttia koulutuksen järjestämislupien mukaista kokonaisopiskelijamäärää alemmalle tasolle.

Hallitus ja etenkin kokoomuslainen opetusministeri Sanni Garhn-Laasonen keskittyi perustelemaan jättimäisiä koulutusleikkauksia sillä, että edellinenkin hallitus on tehnyt niin. Ministeriltä on tainnut unohtua sellainen pikkuseikka, että hänen puolueensa kokoomus oli edellisen hallituksen johtaja ja pääministeripuolue. Kokoomus on ainoa puolue eduskunnassa, joka kantaa harteillaan sekä edellisen hallituksen, että nykyisen hallituksen koulutusleikkauksia.

Kaikki tämä siitäkin huolimatta, että kaikki eduskuntapuolueet – kokoomus etunenässä – sitoutuivat ennen eduskuntavaaleja siihen lupaukseen, että koulutuksesta ei leikata. Koulutuslupauksesta tulikin koulutuspetos.

Välikysymyksessä huomautetaan, että ammatillisten oppilaitosten arjessa leikkaukset näkyvät koulutustarjonnan supistumisena, lähiopetuksen vähenemisenä ja henkilöstövähennyksinä. Pahimmillaan joihinkin oppilaitoksiin kohdistuu jopa 16 %:n leikkaus. Leikkausten takia YT-neuvottelut tuotannollis-taloudellisin syin on käyty 102 ammatillisessa oppilaitoksessa. Henkilöstövähennystarve on noin 2 800 henkilötyövuotta. Henkilöstövähennykset ja yt-neuvottelut ovat käynnissä ja jatkuvat edelleen.

Lisäksi lähiopetuksen määrän väheneminen vaarantaa jo nyt ammattitaidon hankkimisen ja jatko-opintokelpoisuuden. Viikkotuntimäärä oli jo vuonna 2013 pudonnut 28 tuntiin aiemmasta 32 tunnista. OAJ:n kyselyn mukaan opetusta annettiin keskimäärin 22—24 viikkotuntia. Leikkausten myötä monilla aloilla tuntimäärä putoaa jo alle 20 tuntiin. Myös ryhmäkoot kasvavat.

Koulutus- ja sivistystasomme rappeuttamisen lisäksi ammatillisen koulutuksen leikkaukset mietityttävät erityisesti työllisyysnäkökulmasta. Hallituksen työllisyystavoite on 72%. Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lopulla oli avoimia työpaikkoja runsaat 26 000. Vastaavasti tammikuussa 2017 työttömiä oli 240 000. Heistä nuoria alle 25 vuotiaita oli 63 000. Tilastosta huomaa sen, että työvoiman ja avoimien työpaikkojen epäsuhta on ilmiselvä.

Kun tähän ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan euron leikkaukseen lisätään nuorten osaamisohjelman vuosien 2015-207 leikkaukset nuorisotakuusta, niin kyse on yli 310 miljoonan euron leikkauksesta nuorten ammattiin valmistumisesta ja työllistymismahdollisuudesta. Tämä ihmetyttää etenkin huomioiden hallituksen työllisyystavoitteen. Kuinka hallitus aikoo varmistaa koulutuksen laadun niin, että avoimet työpaikat ja ammatillinen koulutus kohtaa toisensa ja miksi pitää ammatillisen koulutuksen opetusta silloin vähentää?

Lain ja kabotaasiliikenteen valvonnan on pysyttävä poliisin ja tullin tehtävänä

Liikennekaari on iso paketti, jonka tarkoituksena on uudistaa liikennelainsäädäntömme kokonaan. Nyt eduskunnan käsittelyssä on liikennekaaren ensimmäinen osa, ja kaksi muuta osaa on vielä ministeri Bernerin valmistelussa. Liikennekaaren on tarkoitus astua voimaan vuonna 2018.

Liikennekaaren perimmäinen tavoite on hyvä, ja juontaa juurensa Merja Kyllösen ministeriajoilta. Tarkoitus on, että liikennettä saataisiin asiakkaalle sujuvammaksi, ja julkinen liikenne parantuisi niin, että yksityisautoilun tarve vähenisi. Liikennekaaren valmistelun yhteydessä on puhuttu paljon taksien hintojen ja asemapaikan vapautumisesta. Se onkin yksi kohta, johon toivottavasti saadaan eduskuntakäsittelyssä muutos aikaan.

Toinen tärkeä asia liikennekaaressa on tavaraliikenteeseen liittyvät lupakäytännöt ja niiden valvonta. Tällä hetkellä pakettiautoissa ja rekoissa täytyy olla aina mukana liikennelupa, kuljetuslupa, kuljettajatodistus ja rahtikirja. Nämä pitää pystyä esittämään joko paperisina tai sähköisinä, jos poliisi tai tulli niitä pyytää. Näiden säädösten tarkoitus on varmistaa, että kuljetukset ovat laillisia ja kabotaasisäännösten mukaisia.

Nyt nämä vaatimukset on poistettu hallituksen esityksestä. Tämän lisäksi kuljetusten valvonta on siirretty poliisilta ja tullilta Trafille.

Pelkään pahoin, ettei Trafilla ole riittäviä resursseja ja kokemusta tällaiseen valvontaan. Miten jatkossa voidaan turvata kuljetusten laillisuus ja tieliikenteen turvallisuus? Tämä on tärkeä asia, joka nyt on ministeri Berneriltä unohtunut norminpurkuvimmassa.

Asian pitäisi olla päinvastoin: tavaraliikenteen valvontaa pitäisi tehostaa, jotta kuljetusalalla yleistä harmaata taloutta saataisiin karsittua. Siksi pitäisi osoittaa lisää resursseja poliisille ja tullille, myös tienpäällä tapahtuvaan valvontaan.

Pidetään huoli autojen ja lastien turvallisuudesta. Laitetaan harmaa talous kuriin. Annetaan suomalaisille liikennöitsijöille mahdollisuus pärjätä yhtä tiukkenevassa kuljetusalan kilpailussa!