Kaikki kirjoittajan mattisemi artikkelit

Kiire, tärkeys ja eduskunnan arvovalta

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on saanut valmiiksi mietintönsä liittyen soteuudistuksen. Hanke on ollut koko vaalikautta määrittävä, ja sen aikataulu on joustanut moneen otteeseen. Seuraavaksi paketti menee perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Kiire alkaa kuitenkin tulla, taas.

Perustuslakivaliokunnassa on kuitenkin käsittelyssä kiireellisempiäkin asioita kuin sote. Eduskunnan päätöksellä ennen sotea perustuslakivaliokunta arvioi tiedustelupakettia, jonka tieltä perustuslakiakin muutettiin.

Tiedustelulaeissa on kyse siitä, kuinka viranomaisten tiedonsaantia parannetaan. Kysymys on lähinnä puolustusvoiminen ja suojelupoliisien tiedonsaannin helpottamisesta.

Meidän lainsäätäjinä on osattava rakentaa nämä lait niin, ettei viranomaisten ”urkkiminen” vaaranna perustuslaillista yksilön vapautta ja ettei niitä käytetä väärin.

Lain on myös turvattava, etteivät tiedustelun kohteet ja perusteuhat ole liian löyhästi määritelty vaan niistä löytyy selvät rajaukset ja on selvää missä ja kuinka tietoja voi käyttää. Pitää muistaa, että jo tälläkin hetkellä suojelupoliisilla on käräjäoikeuden päätöksellä oikeus tiedonhankintaan rikoksiin liittyen.

Isoja asioita ovat tiedustelumenetelmien tarkkarajaisuus ja kohdentaminen, tietojen vaihto ja luovuttaminen ulkomaille sekä tiedustelun kohteeksi joutuneiden oikeus saada tietää itseään koskevista yksityisyyden suojaan koskevien asioiden tarkastelusta.

Tämän myötä suojelupoliisin rooli kasvaisi oleellisesti. Siksi koko tiedustelutoimintaa valvomaan perustettaisiin tiedusteluvaltuutetun tehtävä. Sillä olisi oikeus niin aiheelliseksi katsoessaan keskeyttää tiedustelutoiminta, jonka katsoo rikkovan yksilön oikeuksia. Valtuutettu tarvitsee kunnon resurssit, sillä tapauksia tulee olemaan paljon.

Poliittista valvonta varten rakennettaisiin parlamentaarinen tiedusteluvalvontavaliokunta, mikä toimisi tiedon vartijana. Tämä monitahoisten lakien kokonaisuus on tarkoitus saada perustuslakivaliokunnassa ja muissa valiokunnissa käsitellyksi vielä tämän vuoden puolella. Tämä on johtanut tiiviisiin käsittelyaikatauluihin ja asiantuntijakuulemisiin. Muut asiat ovat saaneet odottaa.

Nyt sote-valiokunta on saanut valmiiksi kaikki kolme mietintöään koskien sote-lakeja ja sen uusia muutoksia. Mietintöjen sisältö on yhteensä yli 600 sivua. Kun perustuslakivaliokunta käy ne huolellisesti läpi, vie se aikaa. Meidän kansanedustajien on myös huolehdittava siitä, että eduskunnan arvovalta asioiden tärkeysjärjestyksen säätäjänä on sille kuuluvassa asemassa.

Veikkaan, että maakuntavaaleja odotellaan vielä ensi kevään jälkeenkin!

Kirjoitus on julkaistu Warkauden lehdessä 10.11.2018

Osaamisesta ei voi enää leikata

Suomi kuntoon on ollut pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hokema ja pääajatus, jolla nykyhallitus ohjaa maamme talouspolitiikkaa ja tulevaisuutta. Epäilen, että hallituksen politiikalla suunta on päinvastainen.

Kun tarkastelee työikäisten määrää vuoteen 2030 saakka ja sen kehitystä, niin ainoastaan 48 kunnan alueella se näyttää kasvavan.

Työikäisen väestön määrä on lähes 270 kunnassa laskeva, ja tämä on koko Itä-Suomea ja sen yritysten kasvua koskettava haaste. Samalla toisen asteen koulutuksen saavutettavuudessa on ongelmia. Suuri määrä opiskelijoista asuu kaukana, jopa yli 30 kilometrin päässä oppilaitoksesta.

Hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta jopa 220 miljoonaa euroa. Samaan aikaan on toteutettu ammatillisen koulutuksen reformi, jonka yhtenä tavoitteena on ollut siirtää oppimista entistä enemmän myös työpaikoille.

Leikkauksen ja reformin yhteisvaikutuksena lähiopetuksen määrä on joissain oppilaitoksissa romahtanut. Kontaktiopetuksen määrä on Itä-Suomessa laskenut jopa 70 prosenttia. Ongelmana ovat opetuksettomat tai lyhyet, parin tunnin mittaiset koulupäivät. Koska matkat kestävät yli kaksi tuntia päivässä, niin kouluun saatetaan jättää lähtemättä vähäisten oppituntien vuoksi. Sen tämä hallituksen ammatillisen koulutuksen uudistus on saanut aikaan.

80 prosenttia Suomen kunnista tulee menettämään työikäistä väestöä vuoteen 2030 mennessä, ja Itä-Suomi on yksi suurimmista menettäjistä. Lisäksi on huomioitava, että jo nyt esimerkiksi Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueella on alle yli 8500 nuorta, joilta puuttuu perusasteen koulutuksen jälkeinen tutkinto.

Koko Suomessa heitä on yli 100 000, ja tähän yhtenä syynä on perheiden taloudellinen tilanne. Toisen asteen koulutuksen keskeyttämisen syyt ovat usein liian kalliit oppimateriaalit.

Herää kysymys, miten turvaamme alueemme yritystemme kasvun ja menestymisen, jos näkymä on tällainen.

Tähän mennessä Suomi on hyvällä koulutustasollaan saanut pidettyä omaa kilpailukykyä yllä. Nyt taas näyttää siltä, että Suomi menettää lähitulevaisuudessa merkittävän menestystekijän. Vasemmistoliiton mielestä koulutuksesta leikkaamalla ei laiteta Suomea kuntoon. Suomessa on panostettava koulutukseen ja sen kehittämiseen. Sillä turvaamme suomalaisen työn kilpailukyvyn ja myös sen, että uusiin avoimiin työpaikkoihin on tekijöitä.

Vasemmistoliiton mielestä oikea tapa on nostaa oppivelvollisuusikää ja luoda Suomeen maksuton toisen asteen koulutus. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset on myös peruttava, jotta reformi ei käänny tarkoitustaan vastaan.

Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 24.10.2018

Kansanedustajat Mikkonen, Mäkisalo-Ropponen ja Semi vaativat: Poikittainen junaliikenne on turvattava!

Savo-Karjalan kansanedustajat Krista Mikkonen (vihr.), Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) ja Matti Semi (vas.) ovat erittäin huolissaan junien poikittaisliikenteen tulevaisuudesta itäisessä Suomessa. Kansanedustajat jättivät hallitukselle kirjallisen kysymyksen Joensuu–Jyväskylän ratayhteyden ja poikittaisliikenteen kehittämisestä. Liikenne- ja viestintäministeriön esityksessä rautateiden runkoverkosta ratayhteys Joensuu–Pieksämäki on jätetty kokonaan pois runkoverkosta, ja Pieksämäki–Jyväskylä -yhteys on profiloitu vain tavara-, ei henkilöliikenteelle.

–          Pelkäämme, että tämä viittaa siihen, ettei ministeriöllä ole halua tulevaisuudessa ylläpitää, saati kehittää poikittaisliikennettä Joensuusta Varkauden ja Pieksämäen kautta Jyväskylään ja Tampereelle, vaikka tarve sille on ilmeinen, Semi toteaa.

Kansanedustajat muistuttavat, että tällä hallituskaudella junavuoroja Joensuusta Pieksämäellä on jo vähennetty, eikä väliä liikennöivässä kiskobussissa riitä aina istumapaikkoja kaikille matkustajille.

–          Poikittaisyhteys Joensuusta Pieksämäen kautta Jyväskylään ja edelleen Tampereella on erittäin tärkeä erityisesti opiskelijoille sekä myös työmatkalaisille. Vaihtoehtoinen yhteys Jyväskylään Kouvolan tai Tikkurilan kautta on matka-ajaltaan yli tuplasti pidempi, Mäkisalo-Ropponen muistuttaa.

–          Raideliikenteeseen panostaminen on avainasemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa, kun liikennepäästöjä tulisi vähentää merkittävästi. Sujuvat junayhteydet kaupunkien välillä ja kuljetusten siirtäminen teiltä raiteille ovat tässä tärkeässä roolissa. Tämä vaatii poikittaisliikenteen nykyistä vahvempaa kehittämistä, ei sen näivettämistä, Mikkonen sanoo.

Runkoverkkoasetuksessa säädettäisiin valtakunnalliseen runkoverkkoon kuuluvista maanteistä ja rautateistä. Runkoverkkopäätös toimii liikennejärjestelmän pitkäjänteisen suunnittelun lähtökohtana ja ohjaa liikennehankkeiden rahoitusta. Runkoverkon palvelutaso, kuten matkanopeuden vähimmäistaso on muuta rataverkkoa korkeampi.

Mikkosen, Mäkisalo-Ropposen ja Semin jättämä kirjallinen kysymyseduskunnan sivuilla: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_431+2018.aspx

 

Matti Semi huolissaan Varkauden vanhusten hoidosta: Hoitajien työaika ei riitä

Olen saanut kuluvan vuoden aikana useita yhteydenottoja vanhuksilta ja vanhusten hoitajilta Varkauden vanhustyön tilanteesta ja siitä, miten työaika ei riitä vanhusten kohtaamiseen. Nyt talouden kiristymisen myötä yhteydenotot ovat lisääntyneet, koska sijaisten käyttöä on rajoitettu.

Samalla huoli hyvän ja riittävän hoivan tarjoamisesta vanhuksille on noussut keskusteluissa esille.

Yhtenä esimerkkinä hoitajalle oli annettu vuoron ajaksi 34 hoitopaikkaa. Työaika on 7 tuntia 45 minuuttia. Siitä tes:n mukainen ruoka- ja kahvitauko vie 30 minuuttia, siirtymät asiakkaalta toiselle on laskettu kestämään neljä minuuttia asiakasta kohti. Silloin asiakas käynnin ajaksi jää kahdeksan minuuttia. Sinä aikana pitää huolehtia kotona asuvan vanhuksen tarvitsevista palveluista.

Kun huomioidaan työaikaan kuuluva raportointi, käytännössä työaika vanhusten kanssa jää vielä lyhyemmäksi.

Näitä vastaavia viestejä on tullut minulle runsaasti. Herääkin kysymys, arvostetaanko meillä riittävästi vanhustyötä?

Pakko kysyä, vastaako tällainen toiminta kaupunkimme strategian kirjaukseen: Warkaudessa asuu hyvinvoivia ihmisiä.

Toinen puoli kotihoidontilanteessa on se, että kaikille palvelun tarvitsijoille laaditaan hoito- ja palvelusuunnitelma. Se, pystyykö hoitaja toteuttamaan hoitosuunnitelman mukaisen työn tällaisessa työpaineessa, on erittäin epävarmaa.

Viesti minkä työntekijöiltä olen saanut, on se, että joustetaan lepoajoista ja venytetään työpäivää. Tämä lisää työtaakkaa ja kasvattaa sairastumisen riskiä, mikä johtaa lopulta sairauspoissaoloihin.

Sairauspoissaolojen johdosta työtaakka kaatuu seuraavan työntekijän niskaan ja näkyy vanhuksille palvelun heikkenemisenä.

Huomioitava on vielä se, että vanhukset maksavat palvelusta hoitosuunnitelman mukaisen hinnan. Nyt käy helposti niin, että vanhus/asiakas maksaa koko palveluajasta, vaikka se on supistunut muutamaan minuuttiin.

Kun kotihoidon tavoitteeksi on valtuusto hyväksynyt sen, että kotihoidon tavoitteena on tukea ja edistää asiakkaan turvallisuuden tunnetta, toimintakykyä ja edistää itsenäistä kotona pärjäämistä.

Miten tämän hetkinen hoitajatilanne edesauttaa kotona pärjäämistä? Kuinka tämä kierre saataisiin katkaistua?

Ratkaisu on työntekijöiden lisääminen. Tosiasia on, että Varkauden kaupungin työntekijöistä lähivuosina eläköityviä on Kevan tilastojen mukaan yli 200, joista kotipalvelussakin on runsaasti. Nyt näiden työntekijöiden avuksi ja oppiin tulisi palkata uutta henkilöstöä, mitkä auttaisivat työtaakan jaossa ja siinä, että vanhukset saisivat hoitosuunnitelmansa mukaisen palvelun.

Näin työtaakan paremmalla jaolla vähennettäisiin sairauspoissaolojen määrää sekä sijaistarvetta. Se myös parantaisi työilmapiiriä vanhustyössä.

 

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomien mielipideosastolla 13.10.2018