Rakennetaan tasa-arvoa edelleen

Historia on vahvasti läsnä erilaisissa juhlavuosissa. Näin oli viime vuonnakin, kun Suomi juhli 100-vuotista itsenäisyyttään. Itsenäisyyden juhlavuonna korostui kansakuntaa yhdistävien asioiden muistaminen. Vuosi 2018 tuo eteemme kipeämpiä muistoja, kun sisällissodan alkamisesta tulee tammikuun lopussa 100 vuotta.

Sisällissotaa on kutsuttu haavaksi, joka jakoi kansan vuosikymmeniksi kahtia. Näin kävi myös kotikaupungissani Varkaudessa, missä sisällissodan uhrien lukumäärä suhteessa väkilukuun oli merkittävä.

Uhreista useat sadat olivat punaisia, jotka kuolivat teloituksissa, ”Huruslahden arpajaisissa”. Muistan vielä ajan, jolloin Varkaudessa oli alue, mihin ei työläisperheen lapsilla ollut asiaa mennä. Myös kuntien yhteistyössä näkyi pitkään poliittinen kahtia jakautuminen.

100 vuotta on pitkä aika, mutta onko se tarpeeksi pitkä aika kansallisen trauman parantamiseen? Tässä riittää tälle vuodelle pohdittavaa, kun sisällissotaa muistellaan ja tulkitaan.

Kun miettii 100 vuoden takaista sisällissotaa ja sen julmuuksia, niin yksi asia nousee päällimmäiseksi. Se on rauhan ja rauhantyön merkitys. Itsenäisyyspäivinä meillä on muisteltu erityisesti aikoja, kun itsenäisyys oli vaarassa, eli talvi- ja jatkosotaa. Yhtä tärkeää on mielestäni muistella myös kansakunnan ja hyvinvointivaltion rakentamista rauhan ajalla ja tämän työn jatkamista. Suomi ei olisi hyvinvointivaltio ilman äitiyspakkauksia, lasten päivähoitoa, koulutusta, julkista terveydenhoitoa tai toimivia työmarkkinoita, missä yhdessä sovitaan hyvinvoinnin jakamisesta.

Suomessa on ymmärretty, että rauhaa ei rakenneta asevarustelulla vaan tekemällä päätöksiä, jotka kasvattavat tasa-arvoa. Tässä työssä Vasemmisto on saanut aikaan tasa-arvoon johtaneita lakeja sekä päätöksiä niin perhepolitiikassa kuin työmarkkinoilla. Näistä saavutuksista pitää olla kiitollinen ja ylpeä. Historia on hyvä tuntea, myös kipeimmät puolet on tunnettava ja niistä on otettava oppia, jottei toisteta samoja historiassa tehtyjä virheitä.

Tammikuussa edessämme on myös presidentinvaalit. Presidentti nähdään Suomessa arvojohtajana, jonka tehtävä on yhdistää kansaa. Kainuulaisena, korpikansan kasvattina Merja Kyllönen tuo vaaliteemoissaan hyvin esille sen, miten kansakunnan eheys ja rauha rakentuvat tasa-arvosta. Hän tietää rauhan ja hyvinvoinnin merkityksen ihmisten elämään!

Kolumni on julkaistu 10.1.2018 Savon-Sanomissa ja Karjalaisessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *