Kuka haluaa kasvattaa tuloeroja?

Kun mietimme politiikan suuria linjoja, tuloerojen kaventaminen on varmasti yksi tavoite, josta ollaan oltu ja ollaan edelleen Suomessa laajasti samaa mieltä. Me olemme ymmärtäneet hyvin sen, että pienten tuloerojen maissa elävät onnellisimmat ihmiset ja pienet tuloerot takaavat myös parhaiten kilpailukyvyn. Tämä on asia, mistä on voinut olla Suomessa ylpeä.

Tuloerojen pienentäminen on ollut merkittävä osa suomalaista menestystarinaa köyhästä maasta yhdeksi maailman vauraimmista ja turvallisimmista maista. Määrätietoisella politiikalla tuloeroja onnistuttiin kaventamaan sotien jälkeen. 1990-luvun laman jälkeinen nousukausi toi muutoksen tähän kehitykseen. Tuolloin tuloerot taas kasvoivat, mutta vuosituhannen vaihde tasoitti taas kehityksen.

Suomalainen menestystarina tuloerojen kaventumisesta ei siis ole ollut tähänkään asti suoraviivainen, vaan notkahduksia on tapahtunut ennenkin. Nyt tilanne on kuitenkin taas huolestuttava.

Vasemmistoliitto teetti eduskunnan tietopalvelulla laskelman hallituksen politiikan vaikutuksista tuloeroihin. Tulokset ovat karua luettavaa. Olemme taas tilanteessa, missä köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Syynä on hallituksen talouspolitiikan suuri linja.

Hallituksella on ollut varaa leikata tulojaan jatkuvilla verojen leikkauksilla, mutta samalla säästösyistä leikataan etuuksia. Tämä ristiriita on aiheuttanut tuloerojen kääntymisen kasvuun. Elokuun budjettiriihessä hallitus päätti jatkaa tällä linjalla. Ensi vuonna veroja kevennetään 270 miljoonalla eurolla. Yhteensä hallitus on leikannut tuloveroja yhteensä peräti 1,5 miljardilla eurolla. Samalla on leikattu rankalla kädellä sosiaaliturvasta ja koulutuksesta.

Ei tarvitse olla talousnobelisti ymmärtääkseen tällaisen politiikan seuraukset. Verojen leikkaamisesta hyötyvät ennen kaikkea hyvätuloiset ja etuuksien pienentäminen kolahtaa pahiten pienituloisiin. Vasemmistoliiton teettämän laskelman tuloksena pääministeri joutui myöntämään, että hallituksen politiikka lisää eriarvoisuutta. Vaikka hallitus esittää talouspolitiikkansa ainoana vaihtoehtona, viimeistään nyt sen on myönnettävä, että kysymys on ennen kaikkea arvovalinnasta. Tuloeroja ei ole pakko kasvattaa, eikä kehityssuunta varmasti ole sellainen, mihin kansan enemmistö on tyytyväinen.

Kolumni on julkaistu 20.9.2017 Savon-Sanomissa ja Karjalaisessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *