Hallituksen kehysriihestä

Eduskunta keskusteli 3.5. julkisen talouden suunnitelmasta vuodelle 2018, eli niin sanotun kehysriihen päätöksistä. Hallituksen talouspolitiikka seuraavalle vuodelle sisältää joitakin hyviä päätöksiä, mutta pääosin se jatkaa leikkauspolitiikkaa eikä osoita kunnianhimoisia toimia työllisyyden parantamiseksi. Merkittävät uudistukset, kuten perhevapaauudistus ja byrokratialoukkujen purkaminen jäivät tekemättä.

Hallitus leikkaa kehyspäätöksellä asumistukea 30 miljoonalla eurolla. Asumistuesta on leikattu jo aiemmin hallituskaudella enimmäisasumismenoja rajoittamalla 53 miljoonaa. Nyt asumistuki sidotaan elinkustannusindeksiin, joka nousee vuokraindeksiä hitaammin. Siis käytännössä asumistuen taso suhteessa asumisen kustannuksissa laskee. Samalla päätettiin myös neliökohtaisesta vuokrakatosta, jolla on saman suuntainen vaikutus.

Tämä tulee vaikuttamaan vuokriin korottavalla tavalla. Erityisesti keskuskaupunkien alueella ja myös muualla Suomessa muutos tulee vaikeuttamaan monien pienituloisten tilannetta. Hallituksen ajattelussa asumistuen heikentäminen alentaa vuokria. Todellisuudessa tälle teorialle ei löydy kestäviä perusteita, eikä hallitus ole sellaisia esittänytkään. Vuokrat eivät tule alenemaan päätöksen seurauksena, vaan ainoastaan köyhien köyhyys lisääntyy entisestään. Lisäksi hallitus ei tule saavuttamaan kaipaamiaan säästöjä, sillä päätös lisää välittömästi toimeentulotukimenoja jopa 17 miljoonalla eurolla.

Sipilän hallituksen työllisyyspolitiikan johtoajatus on koko vaalikauden ajan ollut työttömien syyllistäminen omasta työttömyydestään. Näin voidaan sanoa ainakin, jos katsotaan hallituksen tekemiä päätöksiä työttömien kepittämiseksi. Hallitus on jo kautensa aikana leikannut työttömyysturvaa, kasvattanut työttömien byrokratiaa ja asettanut työttömille uusia sanktioita.

Nyt työttömyysturvaan otetaan käyttöön leikkuri, jos työtön ei onnistu löytämään pätkätöitä työttömyysjaksojen aikana. Yli kolmen kuukauden työttömyysturvaan tulisi yksi kuukausittainen omavastuupäivä, jonka voisi välttää “olemalla aktiivinen”. Aktiivimalli koskisi myös perusturvaa. Kyseessä on päätön kepitystoimi, jonka “aktiivisuusehdot” ovat lähes mielivaltaiset. Lisäksi hallitus suunnittelee työttömien aktivointia niin, että jokainen työtön kolmen kuukauden aikana joutuu tekemään 12 työpaikkahakemusta ollakseen aktiivinen työnhakija. Jos työpaikkaa ei vuoden aikana saa, niin Suomessa liikkuu nykyisillä työttömyysluvuilla 15 miljoonaa työpaikkahakemusta.  

Vielä kehysriihestä. Sen pääsääntö päätöksissä oli se, että palautettiin kymmenyksiä niistä satojen miljoonien leikkauksista, mitä hallitus on tehnyt omaan budjettiinsa. Esimerkiksi työttömyysturvan 70 miljoonan leikkaukseen palautettiin 25 milj. työttömän aktiivitoiminnan (haastattelijoiden) lisäämiseen.  Ammatillisen koulutuksen 120 milj. euron leikkauksista palautettiin 15 milj. euroa koulutuksen reformin läpivientiin. Tämän tyyppisiä olivat hallituksen kehysriihen lisäpanostukset. Tukityöllistämisvaroja ei tullut lisää vaan työttömälle lisää keppiä.

Kehysriihessä poikkeuksen teki turvallisuuden lisääminen. Hallitus päätti ylläpitää poliisitoiminnan vahvuuden 7200 poliisissa, mikä on nykytilanteessa hyvä asia. Se, miten voimavarat jaetaan poliisihallinnon sisällä, on vielä avoin kysymys.  

Mielipidekirjoitus on julkaistu Warkauden lehdessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *