68 vuotta täyttäneiden työterveyshuollon rahoitus saatava kuntoon

Hallitusohjelmassa tavoitteena on pidentää työuria alusta, keskeltä ja lopusta. Moni eläkeikää lähestyvä pohtii, jaksaisiko jatkaa työelämässä vielä eläkeiän täyttymisen jälkeen. Eläkkeelle jääminen on monelle paras vaihtoehto, jos oma jaksaminen ei enää riitä tai haluaa keskittyä esimerkiksi läheisen hoivaan.

– Kuitenkin monilla riittäisi virtaa vielä jatkaa iäkkäänäkin työelämässä. Tämän vuoksi myös vanhempien ikäluokkien, eli 68 vuotta täyttäneiden jaksamista ja ajatuksia on tärkeä kuulla työurien pidentämistä koskevassa keskustelussa, kansanedustaja Matti Semi sanoo.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 68-74-vuotiaita työllisiä oli noin 38 000. Tämän ikäryhmän työllisistä suurin osa on yrittäjiä. Työurien pidentämisessä oleellista on parantaa työoloja ja työhyvinvointia. Tässä työterveyshuolto on oleellinen tekijä.

– Työnantajan pitää järjestää työterveyshuollon palvelut myös 68 vuotta täyttäneille työsuhteessa oleville työntekijöilleen. Ongelma kuitenkin on, että Kela ei maksa työnantajalle korvausta 68 vuotta täyttäneiden työterveyshuollon kustannuksista. Kela-korvauksen puuttuminen nostaa kynnystä pitää 68 vuotta täyttänyt työntekijä töissä.

68 vuotta täyttäneiden työterveyshuollon kustannuksista puuttuu rahoitus. Työnantaja on velvollinen suorittamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua Suomessa sairausvakuutetuista työntekijöistä ajalta, jolloin työntekijä on 16–67-vuotias ja vastaavasti vakuutettujen velvollisuus maksaa sairausvakuutusmaksuja koskee 16–67-vuotiaita. Maksuvelvollisuudet päättyvät sen kuukauden loppuun, jolloin työntekijä täyttää 68 vuotta.

Matti Semi jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen 68 vuotta täyttäneiden työntekijöiden työterveyshuollon korvaamisesta työnantajille.

Lisätietoja: Matti Semi, 050 513 0688, etunimi.sukunimi@eduskunta.fi

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­

Kiire, tärkeys ja eduskunnan arvovalta

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on saanut valmiiksi mietintönsä liittyen soteuudistuksen. Hanke on ollut koko vaalikautta määrittävä, ja sen aikataulu on joustanut moneen otteeseen. Seuraavaksi paketti menee perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Kiire alkaa kuitenkin tulla, taas.

Perustuslakivaliokunnassa on kuitenkin käsittelyssä kiireellisempiäkin asioita kuin sote. Eduskunnan päätöksellä ennen sotea perustuslakivaliokunta arvioi tiedustelupakettia, jonka tieltä perustuslakiakin muutettiin.

Tiedustelulaeissa on kyse siitä, kuinka viranomaisten tiedonsaantia parannetaan. Kysymys on lähinnä puolustusvoiminen ja suojelupoliisien tiedonsaannin helpottamisesta.

Meidän lainsäätäjinä on osattava rakentaa nämä lait niin, ettei viranomaisten ”urkkiminen” vaaranna perustuslaillista yksilön vapautta ja ettei niitä käytetä väärin.

Lain on myös turvattava, etteivät tiedustelun kohteet ja perusteuhat ole liian löyhästi määritelty vaan niistä löytyy selvät rajaukset ja on selvää missä ja kuinka tietoja voi käyttää. Pitää muistaa, että jo tälläkin hetkellä suojelupoliisilla on käräjäoikeuden päätöksellä oikeus tiedonhankintaan rikoksiin liittyen.

Isoja asioita ovat tiedustelumenetelmien tarkkarajaisuus ja kohdentaminen, tietojen vaihto ja luovuttaminen ulkomaille sekä tiedustelun kohteeksi joutuneiden oikeus saada tietää itseään koskevista yksityisyyden suojaan koskevien asioiden tarkastelusta.

Tämän myötä suojelupoliisin rooli kasvaisi oleellisesti. Siksi koko tiedustelutoimintaa valvomaan perustettaisiin tiedusteluvaltuutetun tehtävä. Sillä olisi oikeus niin aiheelliseksi katsoessaan keskeyttää tiedustelutoiminta, jonka katsoo rikkovan yksilön oikeuksia. Valtuutettu tarvitsee kunnon resurssit, sillä tapauksia tulee olemaan paljon.

Poliittista valvonta varten rakennettaisiin parlamentaarinen tiedusteluvalvontavaliokunta, mikä toimisi tiedon vartijana. Tämä monitahoisten lakien kokonaisuus on tarkoitus saada perustuslakivaliokunnassa ja muissa valiokunnissa käsitellyksi vielä tämän vuoden puolella. Tämä on johtanut tiiviisiin käsittelyaikatauluihin ja asiantuntijakuulemisiin. Muut asiat ovat saaneet odottaa.

Nyt sote-valiokunta on saanut valmiiksi kaikki kolme mietintöään koskien sote-lakeja ja sen uusia muutoksia. Mietintöjen sisältö on yhteensä yli 600 sivua. Kun perustuslakivaliokunta käy ne huolellisesti läpi, vie se aikaa. Meidän kansanedustajien on myös huolehdittava siitä, että eduskunnan arvovalta asioiden tärkeysjärjestyksen säätäjänä on sille kuuluvassa asemassa.

Veikkaan, että maakuntavaaleja odotellaan vielä ensi kevään jälkeenkin!

Kirjoitus on julkaistu Warkauden lehdessä 10.11.2018

Osaamisesta ei voi enää leikata

Suomi kuntoon on ollut pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hokema ja pääajatus, jolla nykyhallitus ohjaa maamme talouspolitiikkaa ja tulevaisuutta. Epäilen, että hallituksen politiikalla suunta on päinvastainen.

Kun tarkastelee työikäisten määrää vuoteen 2030 saakka ja sen kehitystä, niin ainoastaan 48 kunnan alueella se näyttää kasvavan.

Työikäisen väestön määrä on lähes 270 kunnassa laskeva, ja tämä on koko Itä-Suomea ja sen yritysten kasvua koskettava haaste. Samalla toisen asteen koulutuksen saavutettavuudessa on ongelmia. Suuri määrä opiskelijoista asuu kaukana, jopa yli 30 kilometrin päässä oppilaitoksesta.

Hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta jopa 220 miljoonaa euroa. Samaan aikaan on toteutettu ammatillisen koulutuksen reformi, jonka yhtenä tavoitteena on ollut siirtää oppimista entistä enemmän myös työpaikoille.

Leikkauksen ja reformin yhteisvaikutuksena lähiopetuksen määrä on joissain oppilaitoksissa romahtanut. Kontaktiopetuksen määrä on Itä-Suomessa laskenut jopa 70 prosenttia. Ongelmana ovat opetuksettomat tai lyhyet, parin tunnin mittaiset koulupäivät. Koska matkat kestävät yli kaksi tuntia päivässä, niin kouluun saatetaan jättää lähtemättä vähäisten oppituntien vuoksi. Sen tämä hallituksen ammatillisen koulutuksen uudistus on saanut aikaan.

80 prosenttia Suomen kunnista tulee menettämään työikäistä väestöä vuoteen 2030 mennessä, ja Itä-Suomi on yksi suurimmista menettäjistä. Lisäksi on huomioitava, että jo nyt esimerkiksi Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueella on alle yli 8500 nuorta, joilta puuttuu perusasteen koulutuksen jälkeinen tutkinto.

Koko Suomessa heitä on yli 100 000, ja tähän yhtenä syynä on perheiden taloudellinen tilanne. Toisen asteen koulutuksen keskeyttämisen syyt ovat usein liian kalliit oppimateriaalit.

Herää kysymys, miten turvaamme alueemme yritystemme kasvun ja menestymisen, jos näkymä on tällainen.

Tähän mennessä Suomi on hyvällä koulutustasollaan saanut pidettyä omaa kilpailukykyä yllä. Nyt taas näyttää siltä, että Suomi menettää lähitulevaisuudessa merkittävän menestystekijän. Vasemmistoliiton mielestä koulutuksesta leikkaamalla ei laiteta Suomea kuntoon. Suomessa on panostettava koulutukseen ja sen kehittämiseen. Sillä turvaamme suomalaisen työn kilpailukyvyn ja myös sen, että uusiin avoimiin työpaikkoihin on tekijöitä.

Vasemmistoliiton mielestä oikea tapa on nostaa oppivelvollisuusikää ja luoda Suomeen maksuton toisen asteen koulutus. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset on myös peruttava, jotta reformi ei käänny tarkoitustaan vastaan.

Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 24.10.2018

Kansanedustajat Mikkonen, Mäkisalo-Ropponen ja Semi vaativat: Poikittainen junaliikenne on turvattava!

Savo-Karjalan kansanedustajat Krista Mikkonen (vihr.), Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) ja Matti Semi (vas.) ovat erittäin huolissaan junien poikittaisliikenteen tulevaisuudesta itäisessä Suomessa. Kansanedustajat jättivät hallitukselle kirjallisen kysymyksen Joensuu–Jyväskylän ratayhteyden ja poikittaisliikenteen kehittämisestä. Liikenne- ja viestintäministeriön esityksessä rautateiden runkoverkosta ratayhteys Joensuu–Pieksämäki on jätetty kokonaan pois runkoverkosta, ja Pieksämäki–Jyväskylä -yhteys on profiloitu vain tavara-, ei henkilöliikenteelle.

–          Pelkäämme, että tämä viittaa siihen, ettei ministeriöllä ole halua tulevaisuudessa ylläpitää, saati kehittää poikittaisliikennettä Joensuusta Varkauden ja Pieksämäen kautta Jyväskylään ja Tampereelle, vaikka tarve sille on ilmeinen, Semi toteaa.

Kansanedustajat muistuttavat, että tällä hallituskaudella junavuoroja Joensuusta Pieksämäellä on jo vähennetty, eikä väliä liikennöivässä kiskobussissa riitä aina istumapaikkoja kaikille matkustajille.

–          Poikittaisyhteys Joensuusta Pieksämäen kautta Jyväskylään ja edelleen Tampereella on erittäin tärkeä erityisesti opiskelijoille sekä myös työmatkalaisille. Vaihtoehtoinen yhteys Jyväskylään Kouvolan tai Tikkurilan kautta on matka-ajaltaan yli tuplasti pidempi, Mäkisalo-Ropponen muistuttaa.

–          Raideliikenteeseen panostaminen on avainasemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa, kun liikennepäästöjä tulisi vähentää merkittävästi. Sujuvat junayhteydet kaupunkien välillä ja kuljetusten siirtäminen teiltä raiteille ovat tässä tärkeässä roolissa. Tämä vaatii poikittaisliikenteen nykyistä vahvempaa kehittämistä, ei sen näivettämistä, Mikkonen sanoo.

Runkoverkkoasetuksessa säädettäisiin valtakunnalliseen runkoverkkoon kuuluvista maanteistä ja rautateistä. Runkoverkkopäätös toimii liikennejärjestelmän pitkäjänteisen suunnittelun lähtökohtana ja ohjaa liikennehankkeiden rahoitusta. Runkoverkon palvelutaso, kuten matkanopeuden vähimmäistaso on muuta rataverkkoa korkeampi.

Mikkosen, Mäkisalo-Ropposen ja Semin jättämä kirjallinen kysymyseduskunnan sivuilla: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_431+2018.aspx